Pyhä tunnustaja diakonissa Poplia

Pyhä Poplia eli Antiokiasssa keisari Julianus Luopion hallituskaudella (361–363). Poplia oli ollut avioliitossa ja hänellä oli poika Johannes, jonka hän omisti Jumalalle. Johanneksesta tuli pappi, ja myöhemmin hänelle tarjottiin kolme kertaa Antiokian piispanistuinta, mutta suuressa nöyryydessään hän kieltäytyi joka kerralla. Poikansa kasvatuksesta huolehdittuaan Poplia vihkiytyi diakonissaksi. Hänestä tuli monien Jumalalle omistautuneiden nuorten naisten opastaja ja ohjaaja.

Kerran keisari Julianus Luopio, joka tahtoi palauttaa epäjumalanpalveluksen Rooman valtakuntaan, tuli Antiokiaan. Kun hän kulki Poplian johtaman yhteisön talon ohi, nuorten naisten kuoro veisasi rohkeasti: ”Pakanain epäjumalat ovat hopeaa ja kultaa, ihmiskätten työtä. Niiden kaltaisia ovat niiden tekijät ja kaikki, jotka niihin turvaavat.” (Ps.135:15,18) Keisari raivostui ja käski, että laulaminen oli heti lopetettava. Mutta Poplian kehotuksesta kuoro lauloi entistäkin innokkaammin: ”Nouskoon Jumala, niin Hänen vihollisensa hajaantuvat.” (Ps. 68:1) Julianus raivostui ja vangitutti Poplian. Häntä lyötiin kasvoihin, kunnes maa punertui hänen verestään. Hänet olisi luultavasti tapettu, mutta keisarilla oli kiire sotaretkelle Persiaan. Siellä hän kuitenkin kaatui taistelussa. Näin Poplia pääsi vapaaksi ja jatkoi toimintaansa kirkon hyväksi, kunnes antoi henkensä rauhallisesti Jumalan haltuun.