Pyhä tunnustaja Afanasi, Kovrovin piispa

Piispa Afanasi (Sergei Saharov) syntyi vuonna 1887. Päätettyään opinnot Moskovan hengellisessä akatemiassa hän otti vastaan munkiksivihkimyksen. Vuosina 1917–1918 hän osallistui jumalanpalveluskomission jäsenenä Venäjän ortodoksisen kirkon kirkolliskokoukseen ja oli mukana laatimassa jumalanpalvelustekstejä kaikille Venäjän pyhille. Vallankumouksen jälkeen hänet vihittiin vuonna 1921 Vladimirin hiippakunnan apulaispiispaksi virkanimellä Kovrovin piispa. Piispaksi vihkimisestä ei ollut kulunut vielä vuottakaan, kun hänet pidätettiin ensimmäisen kerran. Siitä alkoi lyhyiden pidätysten sarja, jonka päätteeksi hänet karkotettiin kahdeksi vuodeksi Krasnojarskin alueelle Siperiaan.

Päästyään vapaaksi piispa Afanasi palasi Vladimiriin ja osallistui vuonna 1925 patriarkka Tiihonin hautajaisiin ja allekirjoitti asiakirjan ylimmän kirkollisen vallan siirtämisestä metropoliitta Pietarille (27.9). Pian alkoi uusi pidätysten sarja, jonka päätteeksi valtiollinen poliisi (GPU) kehotti Afanasia lähtemään Vladimirista ja luopumaan hiippakunnan johtamisesta. Piispa kieltäytyi jättämästä hänelle uskottua hiippakuntaa. Hänet vangittiin ja lähetettiin Solovetskin vankileirille. Seuraavat lähes 30 vuotta piispa Afanasi oli muutamaa vapaana viettämäänsä vuotta lukuun ottamatta vankiloissa ja vankileireillä eri puolilla Siperiaa. Kaikkien näiden vuosien aikana hän ei rikkonut paastoa, vaan luovutti paastosääntöjen vastaiset ruoka-annokset toisille vangeille.

Piispa Afanasin hengelliset lapset eivät hylänneet paimentaan tämän vankeusvuosina. Hän itse kirjoitti: ”Tavallisesti elämässä käy niin, että mitä pitempi on ero, sitä vähemmän pidetään yhteyttä, mutta kristillinen rakkaus muuttaa tämän asiain järjestyksen. Ensimmäisinä vankeusvuosinani sain noin 30 lähetystä vuodessa, mutta viimeisenä vuonna niitä tuli jo 200. Muistakoon Herra laupeudessaan kaikkia hyväntekijöitäni. Uskon, että he saavat aikanaan kuulla sanat: ’Tulkaa tänne, te Isäni siunaamat… Minä olin vankilassa, ja te tulitte minun luokseni.’ Piispa Afanasi.”

Vuonna 1954 piispa Afanasi sai luvan asettua asumaan Petuškin kylään Vladimirin alueelle. Tuolloin hän laati yhteenvedon kärsimysten täyttämästä elämästään: ”Tänä vuonna tulee kuluneeksi 33 vuotta piispaksi vihkimisestäni. Tuona aikana olen palvellut hiippakunnassa 33 kuukautta, vapaana mutta poissa työtehtävistä olen ollut 32 kuukautta, karkotettuna 76 kuukautta ja kahleissa ja katkerassa pakkotyössä 254 kuukautta.”

Aikalaiset kunnioittivat piispa Afanasia Kazanin marttyyripiispa Kirilin (7.11.) uskollisena seuraajana. Afanasi oli tutustunut häneen karkotusvuosinaan ja piti häntä hengellisenä isänään.

Piispa Afanasi kehotti hengellisiä lapsiaan pysymään Venäjän virallisen ortodoksisen kirkon yhteydessä, jonka päämiehen patriarkka Aleksi I:n kaikki ortodoksiset patriarkaatit olivat tunnustaneet. Niille, jotka pitivät joidenkin pappien toimintaa epäilyttävänä, hän kirjoitti: ”Herra lähettää enkelinsä toimittamaan sakramentit kelvottomien pappien sijaan. Noiden pappien toimittamat sakramentit koituvat heille itselleen tuomioksi, mutta uskolla niihin osallistuville ne koituvat pyhitykseksi”. Vielä hän sanoi: ”Heidän opetustaan tulee kuunnella, kun he opettavat hyvää. Heidän siunauksensa, jonka he antavat Jumalan nimessä, tulee ottaa vastaan. Mutta heidän vääriä tekojaan ei tule seurata, ettette tulisi osallisiksi vieraisiin synteihin.” Lopuksi hän varotti uskovia ajautumasta kirkon ykseyden ulkopuolelle.

Piispa Afanasi oli syvällisesti perehtynyt kirkon liturgiseen elämään. Hän kirjoitti tutkimuksen vainajien muistelusta ortodoksisessa kirkossa, mutta kieltäytyi nöyrästi hänelle myönnetystä teologian tohtorin arvosta samoin kuin hänelle tarjotusta arkkipiispan arvosta. Hän laati useita uusia rukouspalveluksia eri tilanteita varten ja kokosi venäläisten pyhien jumalanpalvelustekstejä. Vähän ennen kuolemaansa hän tuli otolliseksi näkemään ilmestyksessä Venäjänmaan pyhät, joiden muiston vaalimiselle hän oli omistanut elämänsä. Viimeisinä elinvuosinaan hän toimi ohjaajavanhuksena opettaen ja lohduttaen eri puolilta Venäjää luokseen tulevia uskovia. Piispa Afanasi nukkui pois vuonna 1962. Venäjän kirkko kanonisoi hänet vuonna 2000.