Pyhä Teodulos, pyhittäjä Neiloksen poika

Kun entinen Konstantinopolin prefekti pyhä Neilos (12.11.) lähti 300-luvun lopulla viettämään askeettista elämää Siinaille, hän otti mukaansa poikansa Teoduloksen, joka tuolloin oli vielä pieni lapsi. He elivät rauhassa majassaan monia vuosia. Usein he vierailivat toisten erakkojen luona saadakseen heiltä hengellistä hyötyä. Nuoresta iästään huolimatta myös Teodulos kilvoitteli innokkaasti munkkielämässä, mitä hänen isänsäkin ihmetteli.

Kerran ryöstöretkelle lähteneet beduiinit hyökkäsivät puolustuskyvyttömien munkkien kimppuun. He tappoivat heidän pappinsa, jonka nimi oli myöskin Teodulos, ja muutamia muita isiä. Vangittuaan nuoremmat heidän joukostaan he laskivat loput munkeista menemään, kun olivat ensin riisuneet vaatteet heidän päältään sotasaaliiksi. Vangittujen joukossa oli Neiloksen poika Teodulos. Neilos itse tahtoi rynnätä barbaarien luo neuvotellakseen poikansa vapaaksi tai tullakseen itsekin surmatuksi yhdessä hänen kanssaan, mutta Teodulos antoi silmillään hänelle merkin paeta.

Vietettyään loppupäivän tappaen ja ryöstellen eri paikoissa arabit palasivat illaksi leiriinsä. Heidän suunnitelmissaan oli uhrata Teodulos ja eräs toinen nuori vanki seuraavana aamuna aamutähdelle, Venukselle. Jo illasta he tekivät valmiiksi alttarin polttopuineen. Sitten he alkoivat juhlia voittojaan juoden ja remuten aamuyöhön asti. Juhlinnan aikana Teoduloksen kumppanin onnistui paeta. Teodulos itse ei lähtenyt hänen mukaansa vaan pani kaiken toivonsa Jumalaan rukoillen läpi yön. Rankka juhlinta oli käynyt arabien voimille, ja kun he heräsivät, aamutähti oli jo kadonnut, joten uhraamisesta ei enää tullut mitään. He päättivät myydä Teoduloksen orjaksi.

Lähdettyään liikkeelle he ryhtyivät kauppaamaan Teodulosta erään kylän torilla. Ihmisten heiveröisestä askeetista tarjoama hinta oli kuitenkin niin pieni, että barbaarit päättivät mieluummin tappaa hänet. He olivat jo lävistämässä hänen kurkkuaan miekalla, kun eräs kyläläinen kuullessaan hänen kyyneleiset vetoomuksensa sääli häntä ja osti hänet. Myöhemmin pappi lähikaupungista osti hänet kyläläiseltä ja alkoi pitää huolta hänestä kuin omasta pojastaan.

Pyhä Neilos alkoi epätoivoissaan etsiä tietoja pojastaan omantunnon syyttäessä häntä siitä, että oli tuonut tämän erämaahan. Monien vaiheiden jälkeen hän saikin suureksi helpotuksekseen kuulla, että poika oli elossa. Neilos kiiruhti kaupunkiin, jossa Teodulos oli. Nähdessään poikansa hän pyörtyi mielenliikutuksesta. Kaupungin piispa lunasti pojan vapaaksi, piti isää ja poikaa vierainaan muutaman päivän, vihki molemmat papeiksi ja päästi heidät sitten erämaahan jatkamaan kilvoituselämäänsä. Tiedot tapahtumista ovat säilyneet Neiloksen itsensä kirjoittamana.