Pyhä suurmarttyyri Ksenia Ihmeidentekijä

Pyhä Ksenia, Kristuksen suurmarttyyri, syntyi vuonna 291 Kalamaissa Peloponnesoksella. Hänen rehelliset ja hurskaat vanhempansa Nikolas ja Despina olivat italialaissyntyistä kristittyä sukua, joka oli paennut kristittyjen vainoja Kreikkaan. Nikolas viljeli maata kaupungin ulkopuolella, missä heidän tyttärensä Ksenia syntyi. Lapsena tyttö pysytteli mieluimmin äitinsä lähellä kuunnellen tämän opetusta.

Ksenia varttui kauniiksi ja viisaaksi neidoksi, jolla oli kullankeltaiset kiharat ja eloisat siniset silmät. Hän oli nöyrä eikä koskaan juorunnut, tuominnut toisia eikä valehdellut. Koska perhe oli köyhä ja matka maatilalta kaupunkiin oli pitkä, Ksenia ei käynyt koulua, mutta hänen äitinsä opetti hänet lukemaan. Ksenia halusi aina kuulla Kristuksen elämästä ja ihmeistä ja oppia erilaisia rukouksia hurskaalta äidiltään. Sunnuntaisin ja juhlina he kävivät kirkossa.

Jo varhain Ksenia alkoi ravita sieluaan paastolla, pidättyvyydellä, vaikenemisella, säännöllisillä rukouksilla, kyynelillä ja valvomisella. Hänen varttuessaan hänen hyveensä enenivät. Hän piti huolta köyhistä, leskistä ja orvoista ja luopui usein omasta ateriastaan antaakseen sen tuntemattomille pyytäjille.

Hänen Jumalalle otollinen elämänsä ei jäänyt Paholaiselta huomaamatta. Se kadehti nuoren naisen edistymistä hyveissä ja aloitti sodan Kseniaa vastaan. Se yritti syöstä puhtaan neidon synnin kuiluun ja saada hänet tuntemaan lihallisia ja epäpuhtaita ajatuksia erästä nuorta miestä kohtaan, mutta Ksenia torjui kiusauksen kokeneen kilvoittelijan tavoin. Silloin vastustaja keksi toisen ansan häntä varten.

Tuohon aikaan Kalamain prefektinä oli Dometianos, väkivaltainen ja pahantahtoinen mies. Kerran metsästysretkeltä palatessaan hän kulki Ksenian vanhempien maatilan kautta ja sattui näkemään neidon. Nuoren naisen kauneuden nähdessään Dometianoksen valtasi lihallinen halu ja hän alkoi miettiä, miten saisi tämän vaimokseen. Hän turvautui seudulla tunnettuun noitaan voittaakseen siveän neidon rakkauden, mutta Ksenia varjeltui kunniallisen ristin voimalla. Silloin Dometianos käski tuoda neidon residenssiinsä.

Kun prefektin miehet veivät Kseniaa tyrannin luokse, hän rukoili ja pyysi Jumalaa, auttajaansa, antamaan hänelle ymmärrystä ja voimaa, jotta hän pysyisi Herralle uskollisena loppuun asti. Päämajassa prefekti kysyi häneltä hänen nimeään, mistä hän oli kotoisin ja mitä uskontoa hän tunnusti. Ksenia teki ristinmerkin ja vastasi rohkeasti: ”Nimeni on Ksenia, olen kristityn perheen tytär kaupungin ulkopuolelta. Rukoilen koko sielustani, että minun sallitaan olla koko maailman Luojan, Herrani Jeesuksen Kristuksen palvelija.”

Läsnäolijat eivät olleet uskoa korviaan kuullessaan näin uskaliaan vastauksen, mutta se vain lisäsi Dometianoksen ennestäänkin jo palavaa lihallista himoa. Hän hillitsi kuitenkin tunteensa, ja ylistäen neidon nuoruutta, kauneutta ja älyä hän kosi Kseniaa luvaten hänelle kalliita lahjoja, loputonta rikkautta, kunniaa ja mainetta, jota jumalat suovat niille, jotka kunnioittavat heitä. Jos neito ei suostuisi avioliittoon, häntä odottaisivat ankarat rangaistukset ja kidutukset ja lopulta kauhea kuolema.

Kun autuas neito kuuli tämän, hän vastasi aivan rauhallisesti: ”Älä turhaan toivo, että voisit erottaa minut Kristuksesta millään lupauksilla tai uhkauksilla, sillä minä en halua ketään toista sulhasta kuin Kristuksen – enkä varsinkaan miestä, joka uskoo käsintehtyihin jumaluuksiin, jotka eivät pysty varjelemaan edes itseään. Mitä julmemmin sinä kidutat minua, sitä enemmän minä toivon, että Jeesus Kristus ylistää minua tulevassa autuudessa, ikuisessa elämässä. En sure tätä ohikiitävää elämääni, koska meidän kaikkien täytyy kuitenkin kuolla. Mielelläni minä luovutan ruumiini innokkaasti kuolemalle kuolemattoman Jumalani puolesta, joka ristiinnaulittiin meidän syntiemme tähden. Äläkä luule, että minä muutan mieleni, sillä mikään voima ei saa minua luopumaan lujasta uskostani ainoaan todelliseen Jumalaan, Pelastajaani, Jeesukseen Kristukseen, johon panen pelastuksen toivoni.”

Dometianos raivostui kuullessaan tämän ja antoi lukita Ksenian pimeään huoneeseen. Tämä ylensi sydämensä ja silmänsä taivasta kohden ja anoi Herralta apua, että pysyisi loppuun asti vakaumuksessaan. Seuraavana päivänä prefekti yhä halusi hänet vaimokseen, vaikka tiesikin hyvin, ettei nainen rakastanut häntä. Niin hän yritti väkivalloin ottaa Kristuksen koskemattoman morsiamen uskoen, että tämä lopulta suostuisi vapaaehtoisesti. Taas neito torjui hänet ja moitti närkästyneenä miehen säälimätöntä käytöstä. Prefekti raivostui, tarttui Kseniaa hiuksista ja raahasi hänet ulos huoneesta. Dometianos käski vartijoita riisumaan hänet ja ripustamaan hänet riippumaan pylväästä, leikkaamaan irti Ksenian rinnat ja polttamaan hänen haavojaan ja koko ruumistaan soihduilla.

Marttyyri rukoili odottaessaan pelottavaa kidutustaan: ”Herrani Jeesus Kristus, Sinä tiedät, että minä kärsin tämän kauhean silpomisen rakkaudesta Sinuun. Älä hylkää palvelijaasi äläkä anna iljettävän miehen voittaa minua ja sitten ylpeillä minun takiani. Katso minut arvolliseksi kestämään loppuun asti, jotta ansaitsisin marttyyrin kruunun.” Prefektin sotilaat tottelivat käskyä, mutta neito ei tuntenut vähäisintäkään tuskaa, koska Herran enkeli ilmestyi hänelle ja auttoi häntä. Kukaan muu ei nähnyt enkeliä, joka virvoitti Kseniaa siinä määrin, että tyranni joutui useita kertoja vaihtamaan kiduttajia heidän uupuessaan raskaasta työstä.

Lopulta tyranni käski irrottaa neidon pylväästä ja viedä hänet takaisin samaan huoneeseen. Hän uskoi yhä, että kovemmat kidutukset saisivat Ksenian muuttamaan mielensä. Kaikista aiheuttamistaan julmista haavoista huolimatta hän yhä toivoi, että neito luopuisi Kristuksesta ja tulisi hänen vaimokseen. Yöllä Ksenia huusi Herraa avukseen. Keskellä yötä hän näki ihanan taivaallisen valon, joka valaisi koko huoneen. Kristus vahvisti häntä sanoen: ”Älä pelkää kidutusta, Ksenia, koska Minun armoni on sinun kanssasi ja vapauttaa sinut kaikista kiusauksista.” Sitten Vapahtaja paransi kaikki hänen haavansa ja tuskansa ja nousi takaisin taivaaseen. Ksenia itki ilon kyyneliä ja kiitti ja ylisti Herraamme ja Vapahtajaamme Jeesusta Kristusta.

Aamulla sotilaat toivat neidon prefektin eteen. Kun mies näki hänet terveenä ja ilman merkkiäkään edellisen päivän kidutuksista ja silpomisista, hän ihmetteli sitä ja sanoi: ”Näetkö nyt, Ksenia, kuinka paljon suuret jumalat rakastavat sinua? He kaipasivat sinun kauneuttasi ja paransivat sinun haavasi. Älä siis ole kiittämätön heitä kohtaan. Tule minun kanssani heidän temppeliinsä kiittämään heitä ja vastaanottamaan vielä suurempia palveluksia heiltä ja runsaita lahjoja minulta.” Neito vastasi: ”Miten olisi mahdollista, että sinun tunnottomat, ihmiskäsin tehdyt jumalasi olisivat pystyneet palauttamaan minut yhdessä yössä ennalleni niin kuin näet tapahtuneen? Ei, minut on parantanut Kristus, tosi Jumala, jota minä palvon kaikesta sielustani ja sydämestäni. Mutta koska kerran sinä haluat minun menevän sinun jumaliesi temppeliin, niin katsotaan, mitä jumalia sinä haluaisit minun palvovan.”

Kuullessaan tämän Dometianos ilahtui kuvitellen, että neito nyt suostuisi kumartamaan jumalia. Siksi hän vei hänet temppeliin. Kun Ksenia astui temppeliin ja seisoi epäjumalankuvien keskellä, hän polvistui ja rukoili tosi Jumalaa: ”Herra Jeesus Kristus minun Jumalani, taivaan ja maan Luoja, joka kuuntelet uskovien rukouksia, kuuntele palvelijatartasi tällä hetkellä ja tuhoa nämä sieluttomat ja petolliset epäjumalankuvat, jotta kaikki läsnäolijat tietäisivät, että sinä yksin olet tosi Jumala.” Jo ennen kuin hän oli edes päättänyt rukoustaan, voimakas maanjäristys pudotti kaikki epäjumalankuvat paikoiltaan, jolloin ne pirstoutuivat. Dometianos ei kuitenkaan uskonut todelliseen Jumalaan, vaikka näkikin tämän ihmeen, vaan suuttui ja käski rangaista Kseniaa uudelleen. Taas häntä poltettiin soihduilla, tällä kertaa vielä pahemmin ja monen päivän ajan, mutta turhaan, sillä naisella oli auttajanaan Kristus, joka paransi hänet joka kerran niin kuin ensimmäiselläkin kerralla.

Jatkuvien kidutusten aikana marttyyri iloitsi ja ylisti Jumalaa, joka auttoi häntä kestämään kärsimyksiä Hänen pyhässä nimessään. Prefekti tunsi tulleensa nöyryytetyksi, kun ei pystynyt voittamaan yhtä maalaistyttöä. Yhä hän toivoi, että neito väsyisi ja suostuisi kieltämään Kristuksen. Siksi hän käski miestensä tuoda villihevosen ja sitoa Ksenia jaloista hevosen taakse ja antaa hevosen raahata häntä perässään kallioita pitkin, niin että terävät kivet repisivät häntä ja aiheuttaisivat julman kuoleman. Mutta hyvä Jumala sääti toisin. Vaikka sotilaat kannustivat hevosta, se ei lähtenyt ravaamaan villisti ympäriinsä, niin kuin tyranni oli odottanut, vaan jökötti liikkumatta paikallaan. Dometianos arveli sotilaiden olevan kelvottomia ja alkoi itse kiskoa hevosen suitsia.

Silloin tapahtui uusi ihme. Hevonen puhui ihmisen äänellä ja moitti Dometianosta raakuudesta elävän Jumalan palvelijatarta kohtaan. Marttyyri Ksenia, jonka enkeli oli vapauttanut siteistä, nousi seisomaan katsellen taivaalle ja ylistäen Jumalaa. Hän kiitti hyvää Jumalaa, joka taas kerran oli pelastanut hänet vaarasta ja nolannut pöyhkeän Dometianoksen. Kaikki ihmeen silminnäkijät huusivat kovalla äänellä: ”Suuri on kristittyjen Jumala!” Monet alkoivat uskoa Kristukseen. Vain Dometianoksen sokeat silmät ja pimentynyt sielu kieltäytyivät uskomasta. Sen sijaan hän heitätti Ksenian vankilaan, missä tämä paastosi ja rukoili koko päivän ja yön.

Keskiyön jälkeen huoneessa, johon Ksenia oli teljetty, leimahti yhtäkkiä jumalallinen valo ja Herramme Jeesus Kristus ilmestyi pyhien enkelien joukon kanssa ja sanoi hänelle: ”Iloitse, Ksenia, uskollinen ja puhdas palvelija, joka olet kaivannut Herraasi koko sydämestäsi hyljeksien kaikkia maallisia iloja! Iloitse ja riemuitse, sillä on koittanut päivä, jona sinä saat ottaa vastaan voitonkruunun! Koristettuna sinä saat astua yhdessä viisaiden neitsyiden kanssa Sulhasesi ja Kuninkaasi taivaalliseen häähuoneeseen. Pian sinun kilvoittelusi saa otollisen lopun.” Sanottuaan nämä sanat Herra nousi taivaisiin pyhien enkeliensä kanssa, ja huoneen täytti sanoin kuvaamaton tuoksu. Ksenian sielu iloitsi hänen ylistäessään Herraa siitä, että tämä katsoi hänet arvolliseksi kilvoittelemaan ja antamaan elämänsä Hänen rakkautensa takia.

Seuraavana päivänä Dometianos käski tuoda Ksenian eteensä. Hän halusi vielä kerran yrittää erottaa Ksenian rakkaudesta Jeesukseen Kristukseen. Hän lupasi tehdä Ksenian onnelliseksi, jos tämä vain suostuisi uhraamaan hänen jumalilleen ja tulemaan hänen vaimokseen, mutta neito pysyi lujana. ”Tee pian se, minkä aiot tehdä, sillä siten minä pääsen nopeammin Vapahtajani Kristuksen luokse.”

Lopulta Dometianos ymmärsi, ettei mikään muuttaisi Ksenian mieltä, ja julisti tuomion: ”Koska Ksenia kieltää meidän jumalamme ja uskoo ristiinnaulittuun Jeesukseen, minä määrään, että hänen tulee kuolla miekkaan. Hänen kova ja tunteeton sydämensä leikataan irti ja tuodaan minulle puutarjottimella, ja hänen ruumiinsa leikataan pieniksi palasiksi, heitetään kuoppaan ja poltetaan.” Sotilaat tottelivat käskyä ja veivät Ksenian teloituspaikalle, joka oli kaupungin ulkopuolella. Siellä Ksenia pyysi, että saisi rukoilla sillä aikaa kun he valmistelivat tulta, ja he sallivat tämän.

Ksenia polvistui, kohotti kätensä ja katseensa taivasta kohti, rukoili ylistäen Herraa Jeesusta Kristusta siitä, että tämä oli varjellut häntä kaikissa koettelemuksissa, ja pyysi Häntä puhdistamaan hänen sielunsa kaikesta synnistä, ottamaan vastaan hänen katumuksensa ja johdattamaan hänet pelättävän tuomioistuimensa eteen. Hän rukoili voimaa kestää viimeiset kärsimykset ja pyysi Herraa palkitsemaan niitä, jotka muistelevat hänen marttyyrikilvoitteluaan.

Päätettyään rukouksensa hän kuuli ukkosenjylinää muistuttavan äänen sanovan: ”Olen kuullut sinun hartaan pyyntösi ja annan sinulle, mitä halusit.” Pyöveli pelästyi jylinää, mutta Ksenia pyysi häntä tottelemaan isäntänsä käskyä ja ojensi kaulansa mestauspölkylle. Sotilas iski hänen päänsä poikki. Tämä tapahtui 3. toukokuuta vuonna 318. Pyhän Ksenian sielu kohosi ikuisiin asuntoihin iloitsemaan toisten pyhien naisten ja marttyyrien kanssa.

Sotilaat leikkasivat hänen pyhän ruumiinsa palasiksi, niin kuin heitä oli käsketty, mutta sitä ennen he irrottivat hänen sydämensä ja veivät sen puutarjottimella prefektille. Kun he heittelivät reliikkejä sytyttämäänsä nuotioon, niistä kohosi sanoin kuvaamaton tuoksu merkkinä jumalallisesta armosta. He polttivat kaiken, jotta kristittyjen siunaukseksi ei jäisi pyhäinjäännöksiä.

Paikalla olleet kristityt keräsivät huolellisesti talteen Ksenian jäännösten polttamisesta syntyneen tuhkan, joka osoittautui pyhän suurmarttyyri Ksenian välityksen tähden pitkäaikaisten parantumattomien sairauksien parantajaksi. Ksenian maine levisi kaikkialle Peloponnesoksella ja koko Kreikassa. Monia muitakin ihmeitä on tapahtunut ja tapahtuu yhä niille, jotka uskossa kutsuvat pyhää Kseniaa avukseen.