Pyhä Stefan Stilianovic, Serbian ruhtinas ja hänen puolisonsa pyhä Elisabet

Montenegrolaisesta Stefan Stilianovicista tuli vuonna 1502 Sremin alueen yksinvaltias. Tämä ortodoksisten serbien asuttama alue Tonavan pohjoispuolella oli eräänlainen puskurivyöhyke Unkarin roomalaiskatolisen valtakunnan ja turkkilaisten välissä aikana, jolloin turkkilaisten mahti oli suurimmillaan. Itävalta ja Unkari olivat luoneet Adrianmeren ja Transilvanian välille ”sotilasvyöhykkeen” (vojna krajina) suojaamaan rajojaan osmanien ryöstöretkiltä. Unkarilaiset kuitenkin hävisivät Mohácsin taistelun vuonna 1526, ja kolme vuotta myöhemmin Budapest vallattiin.

Stefan oli oikeamielinen ortodoksisuuden puolustaja, joka vastusti sankarillisesti turkkilaisten hyökkäyksen vyöryä. Kun sotimisen ja turkkilaisten harjoittamien ryöstöretkien köyhdyttämä maa ajautui nälänhätään, Stefan avasi omat vilja-aittansa ja jakoi viljaa kansalle ilmaiseksi.

Stefan kuoli vuoden 1540 tienoilla ja haudattiin Djuntir-nimiselle kukkulalle. Turkkilaisten joukkojen edetessä Stefanin vaimo Helena pakeni maasta. Eräänä yönä turkkilaiset sotilaat näkivät kukkulalta valonhohdetta. Luullen löytävänsä aarteen he alkoivat kaivaa ja löysivät pyhän ruhtinaan ruumiin, josta huokui hyvää tuoksua. Sotilaat kertoivat asiasta nopeasti komentajalleen Amirille. Tämä oli janitsaari ja Stefanin kaukainen sukulainen, jonka turkkilaiset olivat vieneet mukanaan ja kasvattaneet muslimiksi. Amir salli serbialaisten munkkien ostaa reliikit.

Reliikit asetettiin Sisatovacin luostariin, jonka Stefanin vaimo ruhtinatar Helena oli perustanut vuonna 1520. Löydöstä kuullessaan Helena palasi Serbiaan ja vihkiytyi nunnaksi ottaen nimekseen Elisabet. Hän eli vielä kolme vuotta kieltäymyksessä ja rukouksessa, minkä jälkeen nukkui pois rauhassa ja haudattiin Sisatovacin luostariin. Tämä kunniakas luostari kukoisti aina toiseen maailmansotaan asti, jolloin kroatialaiset äärinationalistisen ustaša-liikkeen kannattajat tuhosivat luostarin ja surmasivat kaikki sen munkit. Pyhän Stefanin reliikit kuitenkin saatiin siirrettyä Belgradiin, ortodoksiseen Pyhän Savan katedraaliin.