Pyhä Simeon, Tessalonikan arkkipiispa

Pyhä Simeon syntyi 1300-luvun jälkipuoliskolla Konstantinopolissa, missä sai myös kasvatuksensa. Jo nuorena hänet vihittiin munkiksi ja hän liittyi Ksanthopulosten pieneen hesykastiveljestöön. Hänen terveytensä oli nuoruudesta asti hyvin häilyvä ja niinpä hän viettikin mielellään huolista vapaata kuuliaisuusveljen elämää harjoittaen hiljaisuudessa enkelielämän hyveitä, ennen kaikkea nöyryyttä.

Kun Tessalonikan arkkipiispa Gabriel kuoli vuonna 1416/17, Simeon oli toiminut saarnatehtävissä Konstantinopolissa ja ehtinyt tulla tunnetuksi hyveellisestä elämästään ja Jumalan innoittamasta viisaudestaan. Sen tähden Itä-Rooman keisari Manuel II Paleologos valitsi hänet Gabrielin seuraajaksi Tessalonikan piispanistuimelle. Simeon ei ollut ollenkaan innostunut asiasta, mutta painostettuna antoi lopulta suostumuksensa.

Tuohon aikaan, vähän ennen kuin osmaniturkkilaiset valloittivat Tessalonikan, kaupungin tila oli perin kurja. Asukkaat olivat jakaantuneet puolueisiin, jotka taistelivat keskenään, moraali oli höltynyt ja köyhiä oli paljon. Heikosta terveydestään huolimatta Simeon ryhtyi kaikin voimin panemaan hiippakuntaansa järjestykseen. Hän saarnasi ahkerasti ja kirjoitti lisäksi kiertokirjeitä. Niissä hän selosti ortodoksisen dogmaattisen opetuksen suhdetta juutalaisuuteen, islamiin ja roomalaiskatolisuuteen. Näitä kirjeitä hän lähetti hiippakuntansa ulkopuolellekin aina Keski-Aasiaan saakka.

Erityisesti Simeonin sydäntä lähellä oli liturgisen elämän kohentaminen. Hän sepitti itse suuren määrän veisuja ja rukouksia ja täydensi Tessalonikan Pyhän Sofian kirkossa voimassa olevaa jumalanpalvelusjärjestystä. Hän kirjoitti perusteellisen kommentaarin, jossa hän käsitteli kirkossa käytössä olevia symboleita, eri typikoneja eli jumalanpalvelusjärjestyksiä ja sakramentteja. Näin hän säilytti jälkipolville tietoja Bysantin jumalanpalveluselämästä.

Koska arkkipiispa Simeon oli innokas totuuden ja oikeuden puolesta taistelija ja suojeli köyhiä rikkaiden mielivallalta, hän joutui heti piispankautensa alusta alkaen kestämään monia murheita. Vuosina 1421–1423 sulttaani Murat alkoi valmistella Tessalonikan uutta piiritystä. Epätoivoiset kaupunkilaiset jakaantuivat kahteen leiriin, joista toinen kannatti antautumista osmaneille, toinen taas uskoi kaupungin pelastuvan, jos se antautuisi venetsialaisille. Simeon ei kannattanut kumpaakaan, vaan suositteli uskollisuutta keisarille ja turvautumista kaupungin suojeluspyhän Demetrioksen apuun.

Vuonna 1422 hän poistui salatietä piiritetystä Tessalonikasta ja yritti päästä Konstantinopoliin saadakseen sieltä apua kaupungilleen. Mutta Muratin sotavoimat piirittivät Konstantinopoliakin, ja niin hän joutui suurin vaikeuksin palaamaan Tessalonikaan. Sairas arkkipiispa seurasi murhemielin piiritettyjen kaupunkilaisten toimia. Molemmat puolueet hyökkäsivät häntä vastaan, hänen ikkunoittensa alla huudettiin herjauksia, hän sai tappouhkauksia ja jotkut julistivat hävittävänsä kirkot, jollei hän suostuisi toimimaan heidän tahtonsa mukaan. Lopulta kun pyhä Simeon vakuuttui, että kaupunki joutuisi antautumaan, hän puuttui viime hetkellä asioihin ja sai aikaan sopimuksen venetsialaisten kanssa. Kaupunki luovutettiin Venetsialle vuonna 1423. Arkkipiispa oli kuitenkin saanut torjutuksi sopimuksesta kaikki myönnytykset paavin vallalle, joten asukkaat pysyivät ortodokseina.

Lyhyen venetsialaisvallan aikana (1423-30) pyhä Simeon oli läheisessä yhteistyössä venetsialaisten johtomiesten kanssa asukkaiden ruokkimista ja kaupungin puolustusta koskevissa asioissa. Samalla hän puolusti pelottomasti sopimukseen sisältyviä kaupunkilaisten omia oikeuksia kaikkea mielivaltaa vastaan. Jatkuvan eristyksissä olon tähden kaupungissa alkoi vallita nälänhätä ja arkkipiispa yritti kaikin tavoin tukea köyhiä, leskiä ja orpoja ja rohkaista kansaa. Venetsialaisten raaka käytös sai kaupunkilaiset muistamaan, kuinka arkkipiispa oli alun perin vastustanut kaupungin luovuttamista heille, ja he ymmärsivät hänen olleen oikeassa. Nyt he panivat toivon pelastumisestaan häneen.

Vähän ennen lähtöään tästä elämästä pyhä Simeon näki unessa astuvansa suureen loistavaan asumukseen. Ihmetellessään sen suuruutta ja kauneutta hän kuuli äänen: ”Tämä talo, jonka kauneutta nyt tarkastelet, luhistuu kohta. Mene nopeasti pois, ettei se murskaa sinua.” Simeon nukkui kuolonuneen äkillisesti syyskuun puolessavälissä vuonna 1429, puolisen vuotta ennen kuin Murat valtasi kaupungin 29.3.1430. Näin hänen ei tarvinnut nähdä rakastamaansa kaupunkia toisuskoisten käsissä. Häntä surivat kaupungissa kaikki, niin kreikkalaiset, venetsialaiset kuin juutalaisetkin. He tunsivat jääneensä orvoiksi ja katsoivat hänen kuolemansa ennakoivan edessä olevia onnettomuuksia. Ekumeeninen patriarkaatti julisti Simeonin pyhäksi vuonna 1981.