Pyhä Rabanus Maurus, Mainzin piispa

Rabanus syntyi vuoden 784 tienoilla, ilmeisesti Mainzissa. Lapsuudestaan lähtien hän rakasti lukemista yli kaiken. Jo nuorena hän meni opiskelemaan Fuldan luostariin, jonka pyhä Bonifatius (5.6.) oli perustanut. Myöhemmin häntä opetti englantilainen Alcuin, joka oli Kaarle Suuren neuvonantaja. Alcuin alkoi kutsua häntä nimellä Maurus pyhän Bonifatiuksen oppilaan Mauruksen (15.1.) mukaan.

Rabanus oli askeetti, joka pidättyi viinistä ja lihasta ja noudatti tarkkaan luostarisääntöjä. Kaiken kilvoituksiltaan ja rukouksiltaan jääneen ajan hän käytti lukemiseen ja kirjoittamiseen. Hänen kuuliaisuustyönsä oli Fuldan luostarin kirjastossa, jonka Kaarle Suuri oli perustanut.

Rabanus rakasti Raamattua niin, että opetteli kreikkaa, hepreaa ja syyriaa voidakseen perehtyä pyhään kirjaan mahdollisimman syvällisesti. Laatimissaan kommentaareissa hän nojautui Origeneksen, Hesykhios Jerusalemilaisen ja muiden kirkkoisien ajatuksiin.

Rabanus oli ennen kaikkea hengellinen opettaja. Hän laati papistolle opetuskirjallisuutta, jossa hän keskittyi jumalanpalveluselämään. Usein hän korosti, että puhtaat tarkoitusperät ja sydämen hurskaus olivat oleellisempia kuin ylenpalttiset ulkoiset kilvoitukset, itsensä rääkkääminen tai pyhiinvaelluksen vaarat. Hän painotti katumuksen teologiaa, Jumalan kaipausta, mietiskelyä, Jumalan anteeksiantamusta, Vapahtajan voittoisaa kirkkautta ja tulevan maailman iloa. Rabanus ohjasi ja opetti myös maallikkoja syvempään hengellisyyteen, rukouselämään ja kohtuullisiin kilvoituksiin. Hän kehitti katumusharjoituksia, jotka sopivat myös kuninkaallisille.

Rabanus laati myös hymnejä ja runoja, joista monet perustuivat Psalmeihin. Osaa niistä käytetään roomalaiskatolisessa kirkossa vielä nykyäänkin. Kuuluisin on Veni, creator spiritus, ”Tule, Luoja-Henki”. Dogmaattisissa asioissa hän vastusti jyrkästi kaikenlaisia uudistuksia.

Toisinaan Rabanus joutui jättämään kirjojen maailman. Vuonna 805 puhkesi nälänhätä ja rutto, ja Rabanus uurasti kaikin voimin kärsiviä auttaakseen. Joskus apotti määräsi hänet työskentelemään rakennuksilla, kun luostariin tehtiin laajennuksia.

Rabanus vihittiin papiksi 30 vuoden iässä vuonna 815. Hänestä tuli pian luostarin koulun johtaja. Vuonna 822 hänet valittiin jo luostarin johtajaksi. Hänen johdollaan Fuldan luostarin laajennustyöt saatiin valmiiksi ja luostarin maille rakennettiin toinenkin luostari sekä kirkkoja.

56 vuoden ikäisenä pyhä Rabanus luopui apotin tehtävistä ja vetäytyi hiljaiseen erakkoelämään. Jumalalla oli kuitenkin hänelle vielä tehtävä. Vuonna 847 Rabanus valittiin Mainzin arkkipiispaksi 71 vuoden ikäisenä. Hän järjesti hetimiten kirkolliskokouksen, jossa hän vaati papistoa noudattamaan tinkimättömästi kirkon periaatteita ja sääntöjä. Tämä sai eräät papit niin raivoihinsa, että he alkoivat jo suunnitella hänen surmaamistaan. Juoni kuitenkin paljastui, ja pyhä Rabanus antoi vihamiehilleen anteeksi.

Korkeasta iästään huolimatta pyhä Rabanus kiersi hiippakunnassaan väsymättömästi, opetti kaikkia ja sovitteli kiistoja. Nälänhädän aikana hän ruokki omassa kodissaan 300 henkeä päivässä. Lopulta pyhän Rabanuksen terveys ei enää kestänyt. Rakennettuaan puolen vuosisadan ajan Kristuksen kirkkoa niin sanoin kuin teoin hän nukkui pois vuonna 856. Häntä on kunnioitettu erityisesti Saksassa.