Pyhä profeetta Nahum

Joulukuussa, Kristuksen syntymäjuhlan odotuksessa vietetään useiden Kristusta ennalta julistaneiden pyhien profeettojen muistopäivää. Näistä ensimmäinen on profeetta Nahum, jonka nimi merkitsee lohdutusta ja lepoa. Hän oli lähtöisin galilealaisesta kylästä ja Simeonin sukukunnasta. Hän toimi Juudassa 600-luvulla eKr. Nahum profetoi Niniveä odottavan tuhon, joka tapahtui vuonna 612 eKr. Hymnirunoilija Teofaneksen sanoin Nahum jumalallistui sielultaan saatuaan olla yhteydessä eläväksitekevään jumalalliseen Henkeen ja eli puhdasta elämää Pyhän Hengen armon varassa. Näin hänestä tuli puhdas temppeli, joka valaisi kaikkia ympärillään olleita.

Nahumin kirja on seitsemäs Vanhan testamentin kahdestatoista pienestä profeetasta. Sen alussa on alfabeettinen psalmi, jonka säkeiden alkukirjaimet ovat heprean aakkosjärjestyksen mukaisessa järjestyksessä. Juutalaisen kansan historian lisäksi Nahum profetoi myös uuden liiton totuuksia. ”Katso, vuorilta lähestyvät ilosanoman tuojan askelet! Hän kuuluttaa: rauha on tullut.”¹ Tämä kuvaa, kuinka apostolit levittivät evankeliumia kansojen keskuudessa epäjumalien ajan tultua loppuunsa. Alkuteksti puhuu kirjaimellisesti ilosanoman tuojan jaloista. Kirkkoisät selittävät tämän merkitsevän sitä puhdistumista ja tyhjentymistä, jonka Jumalan valitut astiat läpikäyvät ennen palvelustehtävänsä aloittamista. Pyhä Ambrosius Milanolainen (7.12.) kehottaa meitä tuntemaan itsemme ja luontomme kauneuden ja lähtemään sitten eteenpäin jalkamme vapaana kahleista, niin etteivät ruumiilliset siteet estä mielemme askeleita. Tällaisia sisäiseltä olemukseltaan ”paljasjalkaisia” Herramme valitsi julistamaan taivaan valtakuntaa.

Täytettyään oman tehtävänsä pyhä profeetta Nahum nukkui pois rauhassa ja haudattiin Juudan maahan.