Pyhä profeetta Elisa

Pyhästä profeetta Elisasta, jonka nimi merkitsee ”Jumala on pelastus”, kerrotaan Kuninkaiden kirjoissa. Hän oli varakkaan maanviljelijän Safatin poika Abel-Meholasta Jordanin laaksossa. Eräänä päivänä, kun hän oli palvelijoineen kyntämässä kahdellatoista härkäparilla, pyhä profeetta Elia (20.7.) kulki hänen ohitseen ja heitti viittansa hänen ylleen valiten hänet siten oppilaakseen ja seuraajakseen profeetan tehtävässä. Elisa teurasti härkäparin ja uhrasi härät Jumalalle. Sitten hän luopui kaikesta ja seurasi Eliaa tämän uskollisena palvelijana.

Kun Elia oli täyttänyt tehtävänsä, Elisa seurasi häntä paikkaan, jossa Elia otettaisiin taivaaseen, ja pyysi tätä antamaan hänelle perinnöksi kaksinkertaisen osuuden henkensä voimasta. Elia otettiin tuulenpyörteessä tulisissa vaunuissa taivaaseen, ja Elisa otti maasta Elialta pudonneen viitan. Hän palasi Jordanin rantaan, huusi avukseen Elian Jumalaa ja löi Elian viitalla vettä, jolloin se jakautui kahtia, niin että hän pääsi kulkemaan joen yli. Viisikymmentä profeetanoppilasta, jotka olivat seuranneet heitä, kumarsivat maahan saakka ja sanoivat: ”Elian henki on siirtynyt Elisaan.”

Elisa toimi profeettana noin 50 vuotta (850–800 eKr.) Samarian kuningaskunnassa Israelin kuninkaiden Joramin, Jehun, Joahasin ja Joaksen hallituskausilla. Väsymättä hän kehotti israelilaisia, niin kuninkaita, ylimyksiä kuin alamaisiakin, luopumaan vieraista jumalista, Baalista ja Astartesta, ja palaamaan ainoan todellisen Jumalan palvontaan.

Jotkut profeetoista saarnasivat sanojen ja näkyjen, toiset kärsimystensä ja koettelemustensa kautta. Elisa opettajansa Elian tavoin osoitti julistuksensa totuuden ihmeiden avulla. Jumalan Henki oli hänen kanssaan ja luonnon lait kumoamalla todisti armosta, joka annetaan elävän Jumalan palvelijoille, enteillen näin Vapahtajan tulevaa työtä. Profeetta Elisa puhdisti suolalla Jerikossa sijaitsevan lähteen veden, joka teki ihmiset ja karjan hedelmättömiksi. Hän poisti myrkyn profeetanoppilaiden ruoasta ja moninkertaisti kaksikymmentä ohraleipää ruokkien niillä yli sata henkeä, jolloin ruokaa jäi ylikin.

Erään profeetanoppilaan leski pyysi Elisalta apua, koska velkoja aikoi viedä hänen molemmat poikansa orjikseen. Elisa käski lesken lainata kaikilta naapureiltaan tyhjiä astioita, niin paljon kuin hän saattoi löytää, ja täyttää ne viimeisellä öljytilkalla, joka hänellä oli. Öljy lisääntyi niin, että se riitti täyttämään viimeisenkin astian. Öljyn myynnillä leski sai maksetuksi velkansa, ja hänelle ja hänen pojilleen jäi vielä rahaa elämiseen.

Aina kun Elisa kävi Sunemissa, eräs varakas nainen kutsui hänet aterioimaan, ja hänen miehensä rakensi heidän talonsa katolle huoneen Elisan majoittamista varten. Palkkioksi Elisa lupasi, että hedelmätön nainen saisi lapsen. Tämä syntyi vuoden kuluttua.

Jonkin ajan kuluttua samainen poika sairastui ja kuoli äitinsä sylissä. Nainen kiiruhti etsimään profeettaa Karmelvuorelta ja rukoili tätä palaamaan hänen kanssaan kuolleen pojan luokse. Elisa lähetti edellään palvelijansa Gehasin ja käski hänen asettaa profeetansauvan pojan kasvoille. Tämä ei kuitenkaan saanut poikaa virkoamaan eloon. Elisa löysi pojan omalta vuoteeltaan naisen talon kattohuoneesta ja asettui makaamaan pojan päälle, pani suunsa pojan suulle, silmänsä hänen silmilleen ja kämmenensä hänen kämmenilleen ja palautti häneen elämän hengen.[1]

Tällä teollaan profeetta ennaltakuvasi Herramme Jeesuksen Kristuksen lihaksitulemista, kun Hän astui alas taivaista, otti ihmismuodon ja puhalsi syntiensä tähden kuolleeseen ihmiseen ikuisen elämän hengen. Nainen polvistui profeetan eteen ja kumarsi maahan asti.

Myöhemmin Elisa taivutti saman sunamilaisen naisen pakenemaan Israelin kuningaskunnasta, jonne oli tulossa seitsenvuotinen nälänhätä. Nainen asui poikineen muukalaisena filistealaisten maassa. Palattuaan hän meni kuninkaan luokse anomaan, että saisi talonsa ja peltonsa takaisin. Elisan palvelija Gehasi kertoi, kuinka Elisa oli herättänyt naisen kuolleen pojan henkiin, ja kuningas käski antaa heille heidän talonsa ja peltonsa takaisin ja korvata hänen peltonsa tuotto siltä ajalta, jonka hän oli viettänyt muualla.

Profeetanoppilaat halusivat rakentaa suuremman huoneen, jossa heillä olisi enemmän tilaa kuunnella profeetta Elisan opetusta. Kun he lähtivät Jordanin rannalle kaatamaan puita rakennustyötä varten, eräältä oppilaalta putosi lainatun kirveen terä Jordaniin. Elisa katkaisi oksan ja heitti sen veteen siihen kohtaan, johon kirves oli pudonnut, jolloin kirves nousi veden pinnalle kellumaan. Tämä ihme kuvaa ristin voimaa, joka nostaa langenneen ihmisluonnon.

Jumalan armon valaiseman Elisan katse oli niin läpitunkeva, että se paljasti Syyrian kuninkaan taistelusuunnitelmat Israelin kuninkaille ja heidän liittolaisilleen. Joka kerran, kun Syyrian kuningas yritti salaväijytystä israelilaisia vastaan, hän löysi nämä paikan päältä valmiina taistelemaan. Syyrian kuningas lähetti suuren joukon sotilaita hevosineen ja vaunuineen vangitsemaan Elisaa. He tulivat yöllä ja saartoivat kaupungin. Elisan palvelija Gehasi pelästyi, koska kaikkialla kaupungin ympärillä oli sotilaita, hevosia ja vaunuja. Profeetta Elisa rukoili Herraa avaamaan Gehasin silmät, jolloin tämä näki Elisan ympärillä vuoren, joka oli täynnä tulisia hevosia ja vaunuja.

Syyrialaisten hyökätessä Elisa pyysi Herraa sumentamaan heidän silmänsä ja johdatti heidät Samariaan. Israelin kuningas järjesti syyrialaisille suuret pidot ja antoi heidän lähteä rauhassa, minkä jälkeen syyrialaiset eivät enää hyökkäilleet Israeliin. Kun syyrialaiset piirittivät Samariaa ja yrittivät näännyttää sen asukkaita nälkään, Jumalan mies ilmoitti kuninkaalle, että apu oli lähellä ja he pelastuisivat. Seuraavana päivänä heille selvisi, että vihollisen armeija oli kauhistuttavan näyn järkyttämänä perääntynyt jättäen jälkeensä kaikki muonavaransa ja valtavat määrät sotasaalista.

Profeetta Elisa ei profetoinut ainoastaan israelilaisille vaan myös pakanoille. Syyrian sairas kuningas Ben-Hadad lähetti hovinsa virkamiehen Hasaelin kysymään profeetta Elisalta, paranisiko hän sairaudestaan. Elisa ilmoitti Hasaelille, että tästä itsestään tulisi Syyrian kuningas. Hasael ilmoitti kuningas Ben-Hadadille, että tämä kyllä paranisi, mutta seuraavana päivänä hän toteutti profetian ottamalla peitteen, kastamalla sen veteen ja painamalla sen kuninkaan kasvoille. Tämä kuoli ja Hasael tuli hänen sijaansa kuninkaaksi.

Elisa paransi Syyrian armeijan sotapäällikön Naamanin spitaalista ilman että olisi edes nähnyt häntä, sillä puhtausmääräykset eivät sallineet kohtaamista spitaalisen kanssa. Hän käski Naamanin mennä peseytymään seitsemän kertaa Jordanissa enteillen siten pakanoiden pelastumista pyhän kasteen kautta. Naamanin iho tuli lapsen ihon kaltaiseksi, ja hän oli taas puhdas. Pyhä Ambrosius Milanolainen kirjoittaa: ”Hän etsi ruumiillista parantumista ja hänen mielensä parantui. Liha pestiin mutta asenne puhdistui. Sillä näen, että siinä puhdistui yhtä hyvin mielen spitaali kuin ruumiinkin. Naaman kieltäytyi uhraamasta vieraille jumalille.”

Jumalan armo toimi profeetan kautta myös synnin rankaisemiseksi. Kun Betelissä, missä palvottiin epäjumalia, röyhkeät nuorukaiset pilkkasivat Elisaa hänen kaljuutensa takia, tämä kirosi heidät, jolloin metsästä tuli kaksi karhua, jotka raatelivat neljäkymmentäkaksi poikaa kuoliaaksi. Heidät otettiin pois tästä elämästä ennen kuin he ehtivät tehdä enemmän syntiä. Näin heidän vanhempansa saattoivat kääntyä todellisen Jumalan puoleen.

Kun Elisan palvelija Gehasi yritti varastaa sotapäällikkö Naamanin antamat kiitoslahjat, Elisa sanoi, että Naamanin spitaali tarttuisi nyt Gehasiin ja hänen jälkeläisiinsä, eikä hänen sukunsa koskaan pääsisi siitä. Lähtiessään Elisan luota Gehasi oli lumivalkea spitaalista.

Profeetta Elisan kautta tapahtuneiden Jumalan ihmeiden ansiosta Israelin kuningaskunta puhdistui miltei kokonaan Baalin palvonnasta. Juutalaiset tarvitsivat kuitenkin toistuvia jumalallisia väliintuloja luopuakseen epäjumalista ja synnistä ja palatakseen elävän Jumalan palvontaan.

Pyhä profeetta Elisa kuoli korkeassa iässä lähes 800 vuotta ennen Kristusta. Vielä kuolinvuoteellaan hän ennusti Israelin kuninkaalle Joasille, joka oli tullut suremaan hänen menettämistään, että tämä voittaisi syyrialaiset.

Pyhä profeetta Elisa teki ihmeitä vielä kuolemansa jälkeenkin. Erästä vainajaa oltiin viemässä haudattavaksi, kun moabilaiset hyökkäsivät. Ruumis heitettiin profeetan hautakammioon: kun se kosketti hänen luitaan, mies heräsi henkiin ja nousi jaloilleen. Kirkko katsoo tämän ylösnousemuksen ennuskuvaksi. ”Haudassakin hänen ruumiissaan oli profeetan voima”, kuten Sirakin kirjassa (48:13) todetaan. Juutalaiset kunnioittivat profeetta Elisan hautaa, mutta se häväistiin keisari Julianos Luopion aikana vuonna 362. Osa profeetan ihmeitätekevistä reliikeistä on joidenkin lähteiden mukaan viety Aleksandriaan ja Konstantinopoliin, missä hänelle omistettiin kirkko.

Uudessa testamentissa Jeesus mainitsi profeetta Elisan puhuessaan juutalaisille Nasaretin synagogassa siitä, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan: ”Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.” Tämän kuullessaan kaikki synagogassa joutuivat raivon valtaan ja ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista.[2]

Pyhä Afrahat Persialainen on esittänyt, miten Elisan elämä oli kuva Kristuksesta. Niin kuin Elisaa vainottiin, niin myös Jeesusta vainottiin. Elisaa vainosi Ahabin poika ja Jeesusta vainosi murhanhimoinen kansa. Elisa profetoi ja Samariaan tuli yltäkylläisyys; Jeesus toi elämän ja yltäkylläisyyden: ”Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä.”[3] Elisa ruokki sata miestä kahdellakymmenellä leivällä; Jeesus ruokki neljä tuhatta miestä viidellä leivällä, lisäksi naiset ja lapset. Elisa moninkertaisti öljyn määrän; Jeesus muutti veden viiniksi. Elisa vapautti lesken tämän velkojista; Jeesus vapautti syntivelkaiset kansat. Elisa sai raudan kellumaan ja puun vajoamaan; Jeesus kohotti sen, mikä meissä oli vajonnutta, ja upotti sen, mikä oli kevyttä. Kuollut mies heitettiin Elisan luiden päälle ja palasi elämään; kaikki kansat, jotka olivat kuolleet synteihinsä, heitettiin Jeesuksen päälle ja palasivat elämään.[4]