Pyhä Pietari Veronkerääjä

Pietari oli patriisi, jonka keisari Justinianos (527–565) nimitti Afrikan roomalaisen provinssin käskynhaltijaksi. Kopeana ja säälimättömänä hän sai kansan keskuudessa lisänimen ”Saituri”. Kerran eräs kerjäläinen pyysi itsepintaisesti häneltä almua. Tympääntynyt Pietari tempasi lopulta vihaisesti leivän, jonka hänen palvelijansa oli juuri tuonut uunista, ja heitti sillä vihaisesti kerjäläistä. Tämä otti sen iloisena kiinni ja meni tiehensä.

Parin päivän kuluttua Pietari sairastui vakavasti. Kuumeessa ollessaan hän näki itsensä viimeisellä tuomiolla. Hänen eteensä ilmestyi vaaka ja hän näki, kuinka pimeät vastenmieliset olennot asettivat vasemmanpuoleiseen vaakakuppiin kaikki hänen pahat tekonsa. Vaa’an oikealla puolella seisoi alakuloisen näköisiä enkeleitä, joilla ei ollut laittaa oikeaan vaakakuppiin mitään muuta kuin leipä, jonka hän oli paiskannut kerjäläiselle päin naamaa.

Tämän nähdessään Pietari tuli tuntoihinsa, ja sairaudestaan toivuttuaan hän antoi koko omaisuutensa köyhille. Hän luovutti pois jopa vaatteensakin. Pian tämän jälkeen hän näki unessa Kristuksen yllä samat vaatteet, jotka hän oli antanut köyhälle. Uni sai Pietarin innostumaan kilvoitusmuodostaan entistä enemmän; hän meni lähimmäisenrakkaudessaan niin pitkälle, että myi itsensä orjaksi eräälle kultasepälle ja antoi kaupparahat tarvitseville.

Pietari eli orjana kaikessa hiljaisuudessa. Vähitellen hänelle kävi selväksi, että ennen pitkää hänet tunnistettaisiin. Pietari lähti pois isäntänsä talosta. Hän meni ensin Jerusalemiin ja palasi sieltä Konstantinopoliin, missä hän antoi sielunsa Herran haltuun omassa entisessä kodissaan.