Pyhä Paulinus Aquileialainen

Paulinus syntyi vuoden 726 tienoilla vaatimattomaan perheeseen Koillis-Italian maaseudulla. Nuoruudessaan hän teki maatyötä mutta onnistui vapaa-aikanaan opiskelemaan niin, että alkoi vähitellen saavuttaa mainetta oppineena. Samalla hän palveli kirkossa pappina. Vuonna 776 Paulinus kutsuttiin Kaarle Suuren hoviin. Hän teki suuren vaikutuksen viisaudellaan ja saavutti Kaarle Suuren varauksettoman luottamuksen. Paulinuksesta tehtiin piispa, ja vuonna 784 hänelle jopa annettiin ”Aquileian patriarkan” arvo, vaikka läntisessä kirkossa ei varsinaisesti patriarkkoja olekaan.

Tuohon aikaan Kaarle Suuri taisteli sakseja vastaan itäisessä Saksassa ja pyrki käännyttämään näitä väkisin kristityiksi. Paulinus sen sijaan vastusti ankarasti kenenkään kastamista väkipakolla tai edes ilman kunnollista katekumeeniopetusta. Muuten hänen yhteistyönsä Kaarle Suuren kanssa toimi hyvin ja koitui kirkon vahvistukseksi. Paulinus oli aktiivinen piispa, joka osallistui moniin kirkolliskokouksiin. Hän taisteli erityisesti adoptionismin[1] harhaoppia vastaan ja korosti kaikin voimin Kristuksen täyttä jumaluutta. Tästä näkökulmasta hän puolusti myös uskontunnustuksen filioque-lisäystä, joka kuitenkin nostatti idässä kiivasta vastustusta ja johti myöhemmin kirkon jakaantumiseen. Paulinus kirjoitti runoja, hymnejä ja katekumeeniopetusta. Hän nukkui pois vuonna 802.