Pyhä Patrik Irlantilainen

Pyhä Patrik syntyi vuoden 385 tienoilla luultavasti Bannavem Taberniae-nimisessä kylässä Walesissa.¹ Hänen isänsä oli roomalainen veronkerääjä Calpurnius ja isoisänsä pappi. Kun Patrik oli noin 16-vuotias, hänen kotiseudulleen tuli merirosvoja. He ottivat vankeja, joista Patrik oli yksi. Hänet tuotiin Irlantiin ja myytiin orjaksi.

Patrikin isäntä laittoi nuorukaisen paimeneksi. Kotimaassaan Patrik oli ollut hyvin tietoinen korkeasta asemastaan yhteiskunnassa, joten orjuus oli hänelle erittäin nöyryyttävää. Patrik ei kuitenkaan katkeroitunut. Ollessaan yksin paimenessa vuorilla hän alkoi rukoilla. Vähitellen hänestä tuli rukouksen mestari. Hän kertoo, ettei hän pakkanen, lumi tai sade ei haitannut häntä lainkaan, kunhan vain pääsi rukoilemaan. Aiemmin hän ei ollut juurikaan välittänyt kristillisestä elämästä. Orjuutensa aikana Patrik oppi myös paikallisen iirin kielen.

Kului kuusi vuotta. Tänä aikana Patrik näki unessa kaksi näkyä. Ensimmäinen uninäky paljasti, että Patrik palaisi kotiinsa. Toisessa ilmoitettiin, että Patrikin laiva oli valmis. Niinpä 22-vuotias Patrik karkasi isännältään ja lähti kohti rannikkoa. Hän patikoi halki Irlannin yli 300 kilometrin matkan. Lopulta hän saapui rannikolle, missä hänen onnistui päästä laivaan.

Laiva purjehti merellä kolmen päivän ajan ja rantautui sitten tuntemattomaan paikkaan Galliassa, ilmeisesti Bretagneen. Kapteeni ja laivanmiehistö sekä Patrik etsivät alueelta viikkojen ajan ihmisasutusta, mutta ketään ei näkynyt. Koska heidän ruokavaransa alkoivat käydä vähiin, kapteeni haastoi kristityn Patrikin hankkimaan heille ruokaa. Patrik vastasi kapteenille: ”Käänny uskoen Herran Jumalan puoleen. Hänelle mikään ei ole mahdotonta.” Hieman tämän jälkeen ryhmä näki lauman villisikoja, jotka he tappoivat ja söivät villihunajan kanssa. Myöhemmin Patrik tunnusti, että olisi halunnut jäädä paikalle ja etsiä käsiinsä gallialaisia kristittyjä. Hän kuitenkin palasi vanhempiensa luokse Walesiin.

Myöhemmin Patrik palasi Galliaan ja alkoi opiskella Auxerressa pappeutta varten. Siellä hänen opettajanaan toimi pyhä Germanus Manilainen. Patrik vietti Auxerressa noin viisitoista vuotta ja hänet vihittiin papiksi luultavasti vuoden 417 tienoilla. Piispaksi pyhä Patrik vihittiin noin vuonna 432.

Omaelämänkerrallisessa teoksessaan Tunnustus pyhä Patrik kertoo monista vaikeuksistaan ja koettelemuksistaan. Yksi sellainen liittyy hänen piispanvihkimykseensä. Hän oli kerran uskoutunut ystävälleen ja kertonut tälle, kuinka hän oli huolissaan eräästä synnistä, jonka oli tehnyt alle 15-vuotiaana. Hänen ystävänsä oli vakuuttanut hänelle, että Jumala on armollinen. Ystävä myös tuki Patrikin valintaa piispaksi. Kuitenkin myöhemmin ystävä kääntyi Patrikia vastaan: hän kertoi kaikille, mitä Patrik oli tehnyt, ja yritti näin estää Patrikin piispanvihkimyksen. Vielä monia vuosia myöhemmin Patrik suri ystävänsä petollisuutta.

Kristinusko oli levinnyt Irlantiin viimeistään 300-luvulla, mutta varhaisimmista vaiheista ei ole säilynyt tarkkoja tietoja. Roomasta lähetettiin vuonna 430/431 Irlannin piispaksi Palladius, joka ehti kuitenkin olla maassa vain vuoden ennen kuolemaansa. Patrik päätettiin lähettää jatkamaan Palladiuksen työtä. Kun Patrik saapui maahan vuonna 435, hän ei ollut ainoa evankeliumin julistaja Irlannissa. Erityisesti kaakkoisrannikolla toimi lukuisia kristittyjä, jotka levittivät evankeliumin sanomaa ja kristillistä elämää.

Patrikista tuli nopeasti tunnetuin ja menestyvin kristinuskon levittäjä. Aina kun hän saapui johonkin kylään, ihmisjoukko kokoontui kuuntelemaan häntä. Piispa kertoi heille todellisesta ja elävästä Jumalasta. Hän käytti apilanlehteä esimerkkinä, jolla hän valaisi oppia Pyhästä Kolminaisuudesta. Apilan kolme lehteä, jotka kasvavat yhdestä varresta, ovat kuva yhdestä Jumalasta kolmessa Persoonassa. Usein tapahtui, että Patrikia kuunneltuaan kaikki halusivat tulla kristityiksi, ja sitten kaikki siirtyivät lähimmän vesipaikan luo, jotta voisivat saada kasteen. Kerrotaan, että pyhä Patrik kastoi usein jopa satoja ihmisiä samana päivänä.

Munsterin hallitsija Aenguksen kääntymyksestä on olemassa kuuluisa tarina. Hallitsija oli kuuntelemassa pyhän Patrikin puhetta. Kun pyhä lopetti opetuksensa, Aengus kertoi hänelle halustaan tulla kristityksi. Ihmisjoukko piiritti heitä uteliaina. Patrik otti esiin kirjansa ja etsiskeli paikkaa, jossa voisi toimittaa kasteen. Päästyään veden äärelle hän aloitti toimituksen. Hänen piispansauvansa oli tiellä ja hän halusi sen pois käsistään. Sauvan päässä oli piikki, ja Patrik päätti iskeä sen maahan pystyyn. Vahingossa hän iski piispansauvansa Aenguksen jalan läpi. Patrik jatkoi kasteen toimittamista huomaamatta mitä oli tapahtunut. Aengus ei valittanut, hän ainoastaan meni aivan kalpeaksi. Pyhä Patrik kaatoi vettä hänen päänsä yli ja lausui kastesanat. Kun kaste oli suoritettu, Patrik tarttui piispansauvaansa ja kauhistui huomatessaan, että se oli läväissyt hallitsijan jalan. ”Miksi et sanonut mitään? Tämähän on kauheaa! Sinun jalkasi vuotaa verta ja sinusta tulee rampa!” Patrik huudahti järkyttyneenä. Aengus vastasi hiljaisella äänellä luulleensa, että jalan lävistäminen kuului kastetoimitukseen. Sitten hän jatkoi: ”Kristus vuodatti verensä minun puolestani ja minä olen iloinen, että sain kärsiä hieman kipua kasteessa ollakseni kuten meidän Herramme.”

Toisen kuuluisan tarinan mukaan pyhä Patrik karkotti Irlannista käärmeet, jotka luikertelivat mereen hänen käskystään. Tarinasta on kerrottu vuosisatojen varrella erilaisia versioita. Ne päättyvät usein toteamukseen, että Irlannissa ei ole käärmeitä tänäkään päivänä.

Huolimatta menestyksestään Irlannin valistajana Patrik pysyi aina nöyränä ja antoi kaikesta kunnian Jumalalle, joka oli valinnut hänet. Tämäkin näkyy hänen omissa teksteissään, joissa hän saattoi kirjoittaa: ”Minä, Patrik, syntinen, olen kaikista tietämättömin ja kaikista vähäisin uskovien joukossa, monien halveksima. Vain Jumalan armosta niin monet ihmiset ovat syntyneet uudelleen Hänessä minun kauttani.” Toisaalla hän kirjoitti, että edes hänen tulonsa pakanallisten irlantilaisten luo saarnaamaan evankeliumia ei ollut hänen oma aikaansaannoksensa, vaan hänen osakseen tullutta Jumalan armoa.

Patrikin sanat itsestään ”monien halveksimana” eivät olleet vailla perustaa. Lähetystyö irlantilaisten parissa ei ollut helppoa. Pyhä Patrik kohtasi usein vihamielisyyttä ja loukkauksia. Häntä pilkattiin entiseksi orjaksi ja vierasmaalaiseksi. Tunnustuksessaan pyhä Patrik kirjoittaa Kristuksen tulleen köyhäksi ihmisten tähden ja jatkaa: ”Minä, köyhä ja kurja odotan joka päivä, että minut murhataan, otetaan kiinni tai tehdään orjaksi.” Patrik kuitenkin toteaa, ettei pelkää. ”Asetan itseni kaikkivaltiaan Jumalan käsiin, joka on valinnut minut tähän tehtävään.”

Monista vaikeuksista ja vaaroista huolimatta pyhä Patrik pysyi uskollisena kutsumukselleen irlantilaisten valistajana. Ihmisten opettamisen ja kastamisen ohella hän perusti monia kirkkoja ja luostareja ympäri Irlantia.

Vuoden 444 tienoilla pyhä Patrik siirsi piispanistuimensa Armaghiin. Tuolloin hänellä oli jo muita piispoja apulaisinaan. Useita irlantilaisia oli myös vihitty papeiksi ja diakoneiksi. Pyhä Patrik järjesti kirkon olot ottaen huomioon irlantilaisten erityisluonteen. Irlannin kelttiläinen kulttuuri oli luonnonläheistä: keltit eivät pitäneet kaupungeista. Niinpä Irlannin piispojen istuimetkaan eivät sijainneet kaupungeissa vaan luostareissa.

Jumala paljasti pyhälle Patrikille etukäteen hänen kuolinhetkensä. Ennen kuolemaansa pyhä piispa lähti vielä viimeiselle matkalleen tarkastamaan seurakuntien tilaa. Tarinan mukaan Patrik kohtasi matkallaan yllättävän näyn. Jumalannäkijä Mooseksen tavoin Patrik huomasi tien vieressä pensaan, joka paloi, mutta ei kulunut tulessa. Pyhä piispa meni pensaan luo ja silloin enkeli ilmoitti hänelle, että viimeisenä päivänä hän tulisi toimimaan tuomarina irlantilaisille.

Pyhä Patrik kuoli 17. maaliskuuta vuonna 461.² Hänen hautapaikkaansa ei aluksi tiedetty, mutta pyhä Columba Ionalainen (9.6.) sanoi Pyhän Hengen ilmoittaneen sen hänelle. Pyhä Patrik oli haudattu Sauliin ensimmäisen kirkkonsa lähistölle. Jumalallinen armo, joka pyhän Patrikin välityksellä valaisi koko Irlannin, tuotti myöhemminkin yhä uusia pyhiä kilvoittelijoita. Irlantia onkin kutsuttu ”Pyhien saareksi.” Kuvataiteessa pyhän Patrikin tunnusmerkkejä ovat erityisesti apila ja käärmeet, jotka hän karkotti sauvallaan. Hänet on kuvattu usein myös kynän ja kirjan kanssa. Pyhää Patrikia kunnioitetaan erityisesti muun muassa Nigeriassa, jonne katolinen kirkko levisi irlantilaisen papiston välityksellä.