Pyhä pappismarttyyri Myron

Keisari Deciuksen vainojen aikana vuoden 250 tienoilla Akhaian maakunnan kuvernööri Antipater tunkeutui eräänä päivänä kirkkoon, jossa kristityt olivat viettämässä teofanian juhlaa, pidättääkseen tunnetuimmat kristityt ja pakottaakseen heidät kidutuksen uhalla uhraamaan Rooman valtakunnan jumalille. Pappi Myron, jota kaikki rakastivat hänen lempeytensä ja ylevyytensä takia, oli aikaisemmin ollut Antipaterin ystävä, mutta nyt hän ryntäsi virkamiehen luokse ja herjasi häntä. Sitten hän kääntyi seurakuntalaisten puoleen ja kehotti heitä pysymään lujina uskon kalliolla luottaen siihen, että Kristus antaisi heille rohkeutta vastustaa tyranneja ja ottaisi heidät taivasten valtakuntaan.

Antipater suuttui ja määräsi, että Myron oli pidätettävä ja tuotava hänen eteensä Dionysoksen temppelin lähellä olevalle foorumille. Kun kuvernööri käski Myronin uhrata Dionysokselle, Myron vastasi, että hän tunnusti vain yhden kaikkivaltiaan Jumalan, jonka valtaistuin on taivaassa. Hänet sidottiin piinapenkkiin ja häntä nyljettiin elävältä, mutta Myron lauloi psalmeja ja toisteli: ”Minä olen kristitty enkä uhraa epäjumalille!” Sitten kuvernööri käski heittää hänet tuliseen uuniin, mutta jumalallinen armo varjeli marttyyria palamasta. Hän huusi: ”Me olemme joutuneet tuleen ja veteen, mutta sinä olet avannut meille jälleen tien.” Hänen rukouksensa ansiosta liekit levisivät ulospäin ja polttivat tuhkaksi epäjumalanpalvelijoita, jotka seisoivat katselemassa. Kuvernööri pakeni päätä pahkaa ja käski vartijoiden palauttaa Myronin vankilaan.

Illalla Antipater keskusteltuaan neuvonantajiensa kanssa käski viedä Myronin agoralle. Tämän kasvot säteilivät valoa. Antipater käski kiduttajien nylkeä koko hänen ihonsa kapeina suikaleina ylhäältä alas asti. Myron lauloi: ”Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli huutoni.” Hän heitti verisen ihonriekaleen tyrannin kasvoille ja sanoi: ”Minä kestän iloiten nämä kärsimykset, koska minulla on toivoa, mutta sinä perit ikuisen rangaistuksen.” Kiduttajat kaksinkertaistivat vaivannäkönsä, mutta Myron pysyi rauhallisena katse kohotettuna taivaaseen. Kaikki läsnäolijat kuulivat vastauksen hänen rukoukseensa: ”Pian sinun taistelusi on ohi. Sinulle on valmistettu paikka taivaassa.”

Sitten Myron heitettiin villieläinten eteen amfiteatterissa. Ristinmerkki aseenaan hän seisoi petojen edessä, eivätkä ne rohjenneet koskea häneen. Villi naarasleijona asettui makaamaan Myronin jalkojen juureen ja repi hampaillaan auki köydet, joilla hänet oli sidottu. Lopulta pyhä marttyyri Myron vietiin Kyzikokseen, missä hänet surmattiin mestaamalla.