Pyhä pappismarttyyri Kyprianos ja neitsytmarttyyri diakonissa Justina

Pyhä Kyprianos eli Antiokiassa keisari Deciuksen hallituskaudella (249–251). Hän oli rikasta ja ylhäistä sukua ja hänen maineensa sekä filosofina että magian taitajana oli suuri. Samaan aikaan Antiokiassa asui säteilevän kaunis neito nimeltä Justa, jonka isä oli pakanallinen pappi. Eräänä päivänä Justa sattui kuuntelemaan kristityn diakonin opetusta Kristuksesta ja Hänen antamastaan iankaikkisesta elämästä. Puhe teki Justaan niin valtavan vaikutuksen, että hän uskoi heti koko sydämestään Kristukseen. Usko ja rakkaus Jumalaan muuttivat hänet niin, että myös hänen äitinsä kiinnostui ja alkoi uskoa. Äiti taivutti myös puolisonsa uskomaan Kristukseen. Kolmisin he menivät pyytämään piispa Optatokselta kastetta. Justa päätti pyhittää neitsyytensä Herralle ja viettää loppuelämänsä puhtaudessa, paastossa ja rukouksessa.

Eräs pakanallinen nuorukainen nimeltä Aglaidas (toisten lähteiden mukaan Kyprianos itse) rakastui kuitenkin tulisesti Justaan. Nähdessään, että neito torjui kaikki hänen lähestymisyrityksensä, hän pyysi epätoivoissaan Kyprianosta auttamaan häntä maagisilla taidoillaan. Kyprianos tutki kirjojaan ja kutsui avuksi demoneja, mutta mitkään hänen keinonsa eivät vaikuttaneet Justaan, niin palava oli tämän rakkaus taivaalliseen Ylkäänsä.

Kun Kyprianos näki, että hänen lähettämänsä demonit palasivat kolme kertaa takaisin tyhjin toimin Kristuksen armon ja ristinmerkin karkottamina, hän tunnusti, että kristinusko oli kaikkia hänen demonisia keinojaan voimakkaampi. Hänkin alkoi uskoa Kristukseen ja pyysi piispa Anthimokselta kastetta. Hän luopui taikuudesta ja poltti julkisesti sitä käsittelevät kirjansa. Lopulta hänestä itsestään tuli piispa ja hän vihki Justan diakonissaksi nimellä Justina.

Deciuksen vainon aikana sekä Kyprianos että Justina vangittiin ja lähetettiin Damaskokseen tutkittaviksi. Ankarien kidutusten jälkeen heidät vietiin sieltä keisarin eteen Nikomedeiaan. Siellä keisari määräsi heidät mestattaviksi. Kun heitä vietiin kohti kuolemaansa, eräs Teoktistos-niminen mies ratsasti siitä ohi ja huomautti Kyprianoksen nähdessään: ”Vilpitön ja oikeamielinen ihminen on epäoikeudenmukaisesti tuomittu kuolemaan.” Tuomion toimeenpanijaksi määrätty Felbios suuttui tästä ja veti Teoktistoksen alas hevosen selästä sillä seurauksella, että tämä sai surmansa. Näin hänestäkin tuli marttyyri yhdessä Kyprianoksen ja Justinan kanssa.