Pyhä Omer, Thérouannen piispa

Pyhä Omer (Audomarus) syntyi vuoden 595 tienoilla Normandiassa. Äitinsä kuoltua hän meni yhdessä isänsä kanssa pyhän Columbanuksen (muistopäivä 23.11.) perustamaan Luxeuilin luostariin, jota johti tämän oppilas pyhä Eustathius (29.3.).

Eustahius koetteli heitä ankarasti vieraannuttaakseen heitä tästä maailmasta ja vihki sen jälkeen heidät molemmat enkelielämään. Omerista tuli esikuvallinen kilvoittelija. Vuosien saatossa hän kasvoi pyhyydessä ja tuli tunnetuksi ympäri valtakuntaa, ja lopulta hänet valittiin kuningas Dagobertin (k. 639) tahdosta Thérouannen ja Boulognen piispaksi vuonna 637. Kuullessaan valinnasta hän lausui: ”Kuinka erilaisia ovatkaan tämä turvasatama, jonka suloista tyyneyttä saan nyt nauttia, ja se myrskyävä meri, johon minut heitetään vastoin tahtoani ja vailla kokemusta!”

Kun Omer saapui hiippakuntaansa, hän huomasi olevansa keskellä kansaa, joka oli vajonnut takaisin pakanuuteen, vaikka pyhä Victricius Rouenlainen (7.8.) olikin aikoinaan julistanut heille evankeliumia. Uusi piispa ei hukannut aikaa vaan alkoi julistaa evankeliumia yhdessä oppilaidensa kanssa. Eräs heidän käännyttämistään isännistä antoi heille maa-alueen, josta tuli Omerin lähetystyön toiminnan keskus. Tästä kasvoi vähitellen Saint-Omerin kaupunki.

Kun Omer oli ollut piispana 30 vuotta, Jumala salli hänen sokeutua. Pyhän Vaastin (6.2.) pyhäinjäännösten siirron yhteydessä hän reliikkejä koskettaessaan parantui vaivastaan. Pyhä Omer kuitenkin huomasi, että lihallisen näön puute oli omiaan valmistamaan sielua katsomaan sellaisia hyvyyksiä, joita ”silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mutta jotka Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat” (1. Kor. 2:9). Tämän jälkeen hän pyysi pyhää Vaastia antamaan hänelle sairautensa takaisin.

Ollessaan lähetysmatkalla vuonna 667 (tai 670) Omer sairastui kuumeeseen ja antoi sielunsa Jumalalle ihmeellisen taivaallisen veisuun säestämänä.