Pyhä Nikodim, Serbian arkkipiispa

Pyhä Nikodim oli syntyjään serbi ja vaikutti 1300-luvun alussa. Hän aloitti kilvoittelun Athosvuorella serbialaisessa Hilandarin luostarissa, jossa hän tuli tunnetuksi askeettisesta elämäntavastaan. Vuosina 1312−1316 hän oli Hilandarin luostarin igumenina. Serbian kirkolliskokouksen toivomuksesta hän matkusti Konstantinopoliin tapaamaan patriarkka Nikonia ja keisari Andronikosta saadakseen aikaan sovinnon tuolloin riidoissa olleiden kuninkaallisten veljesten pyhien Stefan Miljutinin ja Dragutinin (30.10.) välille.

Vuonna 1317 pyhä Nikodim valittiin Serbian arkkipiispaksi. Hän taivutti kuningas Stefan Miljutinin armahtamaan poikaansa Stefan Dečanilaista (11.11.), jota tämä oli syyttä rangaissut, ja palauttamaan hänet karkotuksesta. Vuonna 1321 hän kruunasi Stefan Dečanilaisen kuninkaaksi.

Pyhä Nikodim oli myös oppinut teologi ja kirkollinen kirjoittaja. Hän käänsi kreikasta serbiaksi liturgisia tekstejä ja jerusalemilaisen Pyhän Sabbaksen luostarin typikonin. Sen esipuheessa hän sanoo: ”Kaikkivaltias Jumala, joka tuntee meidän heikkoutemme, antaa meille voimaa hengessä, mutta vain, kun me ensin näemme itse vaivaa.”

Pyhä Nikodim oli aidosti omistautunut Kristuksen opetukselle ja omalle kansalleen ja taisteli väsymättä harhaoppeja vastaan. Hän jälleenrakennutti Žičan luostarin ja huolehti erityisellä rakkaudella Serbian arkkipiispan pyhän Savvan (12.1.) keljasta Athosvuoren Kariesissa.

Pyhä Nikodim ei elänyt kovin vanhaksi. Hän nukkui pois rauhassa toukokuun 11. päivänä vuonna 1325 oltuaan arkkipiispana kahdeksan vuotta. Hänen ihmeitätekevät pyhäinjäännöksensä ovat patriarkaatin keskuksen Pećin luostarin Pyhän Demetrioksen kirkossa.