Pyhä neitsytmarttyyri Siira Persialainen

Pyhä marttyyri Siira syntyi vuoden 520 tienoilla persialaisen zarathustralaisen pakanapapin tyttärenä Karkh-Seleukeiassa (nyk. Pohjois-Irakin Kirkuk). Isä pelkäsi tyttärensä joutuvan kristinuskon vaikutuksen alaiseksi, ja Siiran äidin kuoleman jälkeen hän lähetti tytön koulutettavaksi tulenpalvontatemppelin papittareksi. Siira harjoitti ammattiaan kunniallisesti, mutta tavattuaan kristittyjä kerjäläisiä hän alkoi uskoa Kristukseen Vapahtajana ja elää salaa kristittyjen tapaan. Hän opetteli rukouksia ja psalmeja, paastosi ja luki kristittyjen kirjoja.

Kerran Siira sairastui eikä löytänyt vaivaan parannuskeinoa. Silloin hän meni kirkkoon ja pyysi pappia antamaan kirkosta tuhkaa, jonka hän toivoi parantavan sairauden. Pappi kuitenkin tunnisti hänet epäjumalanpalvelijaksi ja kieltäytyi antamasta tuhkaa. Siira ei suuttunut vaan ymmärsi oman arvottomuutensa, mutta kun hän uskossa kosketti papin viittaa, niin kuin verenvuototautinen nainen oli koskettanut Vapahtajan viitan tupsua, hän parani välittömästi.

Siiran perheenjäsenet alkoivat epäillä, että hän aikoi omaksua kristinuskon, joten he pyysivät hänen äitipuoltaan suostuttelemaan Siiraa luopumaan aikeestaan. Äitipuoli teeskenteli olevansa itse salaa kristitty ja ystävällisesti puhuen pyysi Siiraa pitämään uskonsa salassa ja palvomaan ulkonaisesti tulta, jotta hän ei luopuisi kristinuskosta joutuessaan mahdollisesti kidutettavaksi. Siira alkoi epäröidä kasteen ottamista, mutta kun hän näki unessa näyn äitinsä lohduttomasta kohtalosta kuoleman jälkeen ja kristityille varatuista valoisista asuinsijoista, hän teki päätöksensä ja meni piispan luokse pyytäen saada kasteen. Piispa kieltäytyi peläten antavansa zarathustralaisille syyn vainota kristittyjä. Hän myös epäili, että Siira luopuisi Kristuksesta jo isänsä vihan tähden, ja niinpä hän kehotti Siiraa tunnustamaan uskonsa Vapahtajaan ensin suvulleen.

Aamu-uhrin aikana, kun Siira kohensi tulta, jota persialaiset palvoivat jumalana, hän julisti kovalla äänellä: ”Minä olen kristitty, hylkään väärät jumalat ja uskon oikeaan Jumalaan!” Hänen isänsä pieksi tytärtään uuvuksiin asti ja heitätti hänet sitten vankilaan. Kyynelin ja lupauksin hän vaati Siiraa palaamaan aikaisempaan uskoonsa, mutta tämä ei antanut periksi. Niinpä isä ilmiantoi hänet ensin zarathustralaiselle papille ja sitten kuvernöörille ja Khosrau I Anushirvanille (hallitsijana 531–579). Neitoa kidutettiin pitkän aikaa vankilassa, mutta Herra antoi hänelle voimaa ja Siira pysyi lujana uskossaan Kristukseen. Lahjottuaan vartijan Siira meni piispan luokse, joka kastoi hänet. Herra soi Siiralle ihmeiden tekemisen lahjan. Kun persialaiset pilkkasivat häntä sanoen: ”Mitä satuja sinusta oikein kerrotaan, että muka kahleet putoavat itsestään sinun kaulaltasi, käsistäsi ja jaloistasi? Näytäpä nyt, miten se tapahtuu!” Siira rukoili sydämensä pohjasta Vapahtajaa, ja heti paikalla kahleet irtosivat.

Kidutusten heikentämä Siira sairastui vakavasti. Hän alkoi rukoilla Jumalaa, että Hän ei antaisi hänen kuolla sairauteen vaan sallisi hänen saada marttyyrin kruunun. Herra antoi hänen parantua. Silloin vankilan johtaja ja vanginvartija menivät hänen luokseen häväistäkseen neitsyen, mutta Herra antoi toisen heistä kuolla ja toisen sairastua. Siira tuomittiin kuolemaan hirttämällä, ja vieläpä erityisen julmalla tavalla. Hetken kuluttua he löysäsivät köyttä ja kysyivät, halusiko hirtettävä muuttaa mieltään ja jäädä elävien joukkoon, mutta marttyyri kieltäytyi. Hänen ruumiinsa heitettiin koirien syötäväksi, mutta ne eivät koskeneet siihen. Tämä tapahtui 28.2.559 Seleukeia-Ktesifonissa, jonka rauniot ovat nykyisen Bagdadin lähistöllä. Kristityt hautasivat pyhän marttyyri Siiran kunniallisesti.