Pyhä marttyyripiispa Eleutherios, Illyrian piispa, ja marttyyrit Felix, Coremonus ja Anthia

Kristuksen kunniakas marttyyri Eleutherios, jonka nimi merkitsee vapautta, syntyi Roomassa toisen vuosisadan alussa. Hän menetti isänsä jo nuorena, mutta hänen äitinsä Anthia, joka oli saanut uskonsa apostoli Paavalin oppilailta, kasvatti hänet jumalanpelkoon ja hyveiden rakastamiseen. Myös Rooman piispa Anicetus (155–166) huolehti nuorukaisen ohjaamisesta.

Eleutherioksen lahjat, hyveet ja hänen kutsumuksensa olivat niin ilmeiset, että hänet vihittiin diakoniksi ainoastaan viidentoista ja papiksi seitsemäntoista ikäisenä. Kun hän oli kahdenkymmenen, Rooman paavi vihki hänet piispaksi. Hänet lähetettiin Illyriaan, Länsi-Balkanille. (Toisen tradition mukaan hän oli Apulian piispa Etelä-Italiassa.) Nuoresta iästään huolimatta hän oli saavuttanut Jumalan Pojan tuntemisessa ”Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden” (Ef. 4:13), ja monet pakanat kääntyivät hänen vaikutuksestaan kristityiksi.

Kun pyhän Eleutherioksen maine levisi, Felix-niminen roomalainen sotilasvirkailija lähetettiin pidättämään häntä. Nähdessään nuoren paimenen laumansa keskellä Epeiroksessa (nyk. Ipiros) Felix hämmästyi hänen valoisaa olemustaan ja alkoi kuunnella hänen suloista opetustaan. Pian myös Felix uskoi ikuisen elämän sanoihin ja tunnusti Kristuksen Herrakseen. Hän päätti hylätä maallisen turhuuden ja ottaa kasteen.

Eleutherios ja Felix olivat niin innokkaita vuodattamaan verensä Kristuksen tähden, että päättivät lähteä yhdessä keisarin eteen. He tunnustivat rohkeasti Kristuksen Jumalaksi ja julistivat, että kidutukset ja kuolema eivät ole mitään Kristuksen ikuisen kirkkauden rinnalla. Heidät asetettiin tulipunaiseksi kuumennetulle pronssilevylle ja kidutettiin venyttämällä sekä valuttamalla kiehuvaa öljyä heidän päälleen. Ruumiin kidutuksista huolimatta heidän mielensä pysyi kirkkaana, ja he puhuivat rohkeasti keisaria vastaan.

Keisarin apurina toiminut Coremonus-niminen prefekti, joka tunnettiin julmuudestaan, käski rakentaa tuomittuja varten uunin. Kun Eleutherios rukoili vainoojiensa puolesta, Coremonus sai piston sydämeensä. Pyhän Hengen valaisemana ja rohkaisemana hänkin tunnustautui kristityksi ja ilmoitti haluavansa astua itse rakennuttamaansa uuniin. Hänet surmattiin saman tien mestaamalla.

Monien kidutusten jälkeen myös Eleutherioksen kilvoitus päättyi miekan terään. Kun hänen kaulansa oli katkaistu, paikalle juoksi hänen äitinsä Anthia ja syleili poikansa paljon kärsinyttä ruumista ylistäen Herran puolesta taistellutta poikaansa. Silloin teloittajat tulivat ja surmasivat hänet samalle paikalle, niin että heidän verensä sekoittuivat.