Pyhä marttyyripiispa Aleksanteri Jerusalemilainen
Jerusalemin esipaimen Aleksanteri syntyi Kappadokiassa 170-luvulla. Hän opiskeli Aleksandrian katekeettisessa koulussa, jossa hänen oppi-isinään olivat Pantainos ja Klemens Aleksandrialainen (k. 215). Kotiseudulleen palattuaan Aleksanterista tuli piispa ja hän julisti rohkeasti sanomaa Kristuksesta. Hänet vangittiin uskonsa tähden vuoden 202 tienoilla ja hän sai kärsiä paljon Herransa tähden. Aleksanteri pääsi vankilasta kantaen ”Herran Jeesuksen arpia ruumiissaan” (Gal. 6:17).
Vankeutensa jälkeen Aleksanteri lähti vuoden 211 tienoilla Jerusalemiin. Siellä häntä pyydettiin jäämään piispa Narkissoksen avuksi, tämä näet oli jo yli 100-vuotias ja korkean ikänsä heikentämä. Aleksanteri paimensi hengellistä laumaa tunnollisesti pyrkien vahvistamaan kristittyjen uskoa ja säilyttämään heidän keskinäisen rakkautensa. Narkissoksen kuoltua hän jäi yksin Jerusalemin piispaksi noin 40 vuoden iässä.
Aleksanteri perusti pyhään kaupunkiin ensimmäisen kristillisen kirjaston, jonne hän kokosi muun muassa kaikki Hippolytoksen, Beryllos Bostralaisen1 ja Gaius Roomalaisen2 kirjoitukset. Aleksanteri perusti myös katekeettisen koulun, jossa vieraili ajan parhaita opettajia kuten Origenes, jonka Aleksanteri siunasi opettamaan kirkoissa jo ennen kuin vihki hänet papiksi.
Rauhan vuosien jälkeen keisari Decius (249–251) käynnisti verisen kristittyjen vainon. Ensimmäiseksi iskettiin kirkon johtajiin. Aleksanteri ja muutama muu piispa pidätettiin ja vietiin kahleissa Palestiinan Kesareaan, jossa hän kävi pitkän vuoropuhelun Kesarean prefektin kanssa. Pyhä Aleksanteri lausui tyynesti, että Kristus on Jumala ja maailmankaikkeuden Luoja, ja alkoi puhua rohkeasti muiden jumalien palvontaa vastaan. Tämä sai prefektin raivoihinsa, ja hän määräsi Aleksanterin kidutettavaksi eri tavoin ja sen jälkeen heitettäväksi pedoille.
Kidutusten jälkeen teloittajat riisuivat Aleksanterin alastomaksi, jättivät hänet sidottuna areenalle ja päästivät pedot irti. Aleksanteri rukoili: ”Herra, jos sinä tahdot, että loppuni koittaa nyt, niin tapahtukoon sinun tahtosi.” Pedot pysähtyivät hänen jalkojensa juureen. Jotkut niistä palasivat häkkeihinsä, ja eräät kieriskelivät pyhän marttyyrin edessä ja nuolivat hänen jalkojensa haavoja. Pyhä piispa heitettiin vankilaan, jossa hän menehtyi kidutuksiin joulukuun 12. päivänä, luultavasti vuonna 249. Kristityt voitelivat hänen ruumiinsa, käärivät sen liinavaatteisiin ja hautasivat sen kunniallisesti.
1 Beryllos oli aikansa johtavia kristillisiä ajattelijoita, mutta elämänsä lopulla hän ajautui Kristuksen persoonaa ja jumaluutta koskeviin erimielisyyksiin Origeneksen kanssa. Origenes kukisti Berylloksen debatissa vuonna 244 Bostran kirkolliskokouksessa. Berylloksen kirjoituksia ei ole säilynyt.
2 Gaius oli roomalainen presbyteeri, joka vaikutti 100- ja 200-lukujen vaihteessa. Hänen tiedetään laatineen muun muassa dialogimuotoisen kirjoituksen montanolaisten edustajaa vastaan. Myöskään Gaiuksen kirjoituksia ei ole säilynyt.