Pyhä marttyyripiispa Adalbert Prahalainen

Pyhä Adalbert (Adelbert) syntyi Böömissä ylhäiseen sukuun vuoden 956 tienoilla. Hän sai kasteessa nimen Voitech. Nuorena hänet lähetettiin koulutettavaksi arkkipiispa Adalbert Magdeburgilaisen luo. Tämä teki Voitechista oman kaimansa nimeten hänet konfirmaation yhteydessä Adalbertiksi. Arkkipiispa myös paransi oppilastaan vaivanneen sairauden.

Kun arkkipiispa kuoli, Adalbert palasi Prahaan. Hänellä oli mukanaan suuri ja arvokas kirjakokoelma, jonka hän oli kerännyt opiskeluaikanaan. Prahan piispa Thietmar vihki nuoren Adalbertin alidiakoniksi, ja tässä asemassa Adalbert palveli piispaa tämän kuolemaan asti.

Piispa Thietmar nukkui kuolonuneen vuoden 982 tienoilla. Vaikka Adalbert oli vielä alle kolmenkymmenen, hänet vihittiin Prahan uudeksi piispaksi. Noustuaan piispanistuimelle hän vieraili usein vankien luona ja auttoi köyhiä. Hän pyrki jakamaan tulonsa pyhän Gregorius Dialogoksen (12.3.) asettaman mallin mukaan. Edeltäjänsä kuolinvuoteen äärellä oleminen oli tehnyt nuoreen piispa Adalbertiin suuren vaikutuksen, ja hän toisteli usein: ”On helppoa pitää päässään mitraa ja kantaa piispansauvaa, mutta on pelottavaa tehdä tiliä piispuudestaan elävien ja kuolleiden Tuomarille.”

Hyväntekeväisyyden lisäksi Adalbert antautui myös lähetystyöhön nuoruutensa koko innolla. Hän pyrkimyksenään oli, että Unkari ja Böömi kääntyisivät kokonaan kristityiksi. Mutta vaikka Adalbert uurasti kaikin voimin uskon levittämiseksi ja teki parhaansa hengellisen laumansa hyväksi, hänen hiippakuntansa kristityt eivät olleet tyytyväisiä uuteen paimeneensa. Alueella oli myös poliittisia hankaluuksia, jotka pakottivat Adalbertin jättämään hiippakuntansa. Surullisena hän vetäytyi piispanistuimelta vuonna 990 ja muutti Roomaan.

Roomassa Adalbert tutustui syntyperältään kreikkalaiseen luostarinjohtajaan pyhään Neilokseen. Hänen vaikutuksestaan Adalbert siirtyi asumaan Rooman Aventinella sijaitsevaan Pyhien Bonifatiuksen ja Aleksioksen luostariin, jossa hän vietti kolme vuotta. Tämän jälkeen Rooman paavi Johannes XV pyysi, että Adalbert palaisi hiippakuntaansa. Paluun mahdollisti se, että alueen hallitsija Boleslas oli luvannut antaa Adalbertille tukensa.

Tällä kertaa Adalbert otettiin ilolla vastaan. Palattuaan Prahaan hän ryhtyi heti toimiin. Ensitöikseen hän perusti hiippakuntansa alueelle suuren luostarin. Tässä uudessa Brevnovin luostarissa elettiin pyhän Benedictuksen (14.3.) luostarisäännön mukaan, ja Adalbert vihki sen kirkon käyttöön vuonna 993.

Ei mennyt kuitenkaan kauan, kun Adalbert jälleen kohtasi vaikeuksia. Eräs aviorikoksen tehnyt aatelisnainen, joka katui syntiään, pyysi piispa Adalbertilta turvapaikkaa. Tuohon aikaan aviorikoksesta kiinni jääminen oli hengenvaarallista. Adalbert auttoi katuvaa naista ja antoi hänen mennä suojaan erääseen nunnaluostariin. Naisen syyttäjät kuitenkin saapuivat paikalle, raahasivat hänet ulos luostarista ja tappoivat hänet. Tämän vuoksi Adalbert erotti ehtoollisyhteydestä suuren joukon aatelisia, jotka olivat osallistuneet murhaan.

Ekskommunikaatioon joutuneet ylhäisön jäsenet vihastuivat Adalbertiin, ja tämä joutui jälleen pakenemaan Roomaan. Hän saapui kaupunkiin vuonna 995 ja meni tuttuun Pyhien Bonifatiuksen ja Aleksioksen luostariin. Hieman myöhemmin hänet valittiin sen johtajaksi. Adalbert toimi luostarin johtajana, kunnes Rooman paavin Gregorius V:n kokoon kutsuma kirkolliskokous määräsi, että hänen olisi palattava hiippakuntaansa.

Tällä välin joitakin Adalbertin sukulaisia oli kuitenkin murhattu Prahassa. Oli ilmeistä, ettei Adalbert voinut palata Prahan piispanistuimelle, jos aikoi säilyttää henkensä. Kirkollisen siunauksen saatuaan hän menikin lähetystyöntekijäksi Pommeriin¹. Hänen matkatovereinaan olivat Benedictus ja Gaudentius, ja yhdessä he onnistuivat käännyttämään muutamia pakanoita kristinuskoon.

Lähetystyöntekijät kohtasivat myös paljon vastarintaa. Monet suhtautuivat heihin epäilevästi ja lopulta nämä epäilykset johtivat siihen, että Adalbert ja hänen kumppaninsa surmattiin vakoilusta syytettynä. Pyhä Adalbert sai marttyyrien kruunun vuonna 997.