Pyhä marttyyri Thomais Aleksandrialainen

Eräs Kahdeksantoista mailin luostarin munkki oli käymässä Aleksandriassa ja asui siellä poikansa luona, joka oli kalastaja. Pojalla oli 18-vuotias vaimo nimeltä Thomais, joka vietti siveellistä ja kunniallista elämää. Paholainen sytytti munkin sisimpään himon miniäänsä kohtaan. Usein hän halasi ja suuteli Thomaista, joka sieti tätä ajatellen kyseessä olevan pelkkä isällisen rakkauden osoitus, olihan kyseessä hänen aviomiehensä isä ja vieläpä munkki.

Eräänä yönä toiset kalastajat tulivat hakemaan poikaa kalaan. Pojan lähdettyä munkki kävi käsiksi Thomaikseen. Tämä huudahti: “Mitä tämä on, isä? Tule tuntoihisi. Se, mitä yrität, on saatanallista.” Mutta munkki jatkoi ahdistelujaan miniän taistellessa vastaan. Vuoteen yläpuolella riippui pojan miekka. Hän tarttui siihen ja uhkasi sillä Thomaista: “Jos et tottele minua, leikkaan sinut kappaleiksi.” Tähän miniä vastasi: “Vaikka tekisit minusta hakkelusta, en ikinä suostu tällaiseen laittomuuteen.”

Silloin munkki paholaisen voittamana kohotti raivoissaan miekan ja hakkasi sillä miniänsä kahtia vyötäisten kohdalta. Heti hän menetti näkönsä ja alkoi kulkea ympäriinsä etsien ovea, jota hän ei löytänyt.

Aamun koitteessa toiset kalastajat tulivat pyytämään Thomaiksen miestä kalaan. Miehen isä vastasi: “Hän meni jo. Mutta missä on ovi? En näe sitä.” Miehet huusivat oven takaa: “Ovi on täällä.” Onneton murhaaja avasi sen heille ja he näkivät Thomaiksen ruumiin lattialla. “Pidättäkää minut ja luovuttakaa tuomarille, sillä olen tehnyt murhan”, munkki sanoi heille. He luovuttivat miehen kaupunginjohtajalle, jolle hän itse kertoi koko totuuden. Rangaistukseksi hän joutui kestämään erilaisia kidutuksia.

Skiitan abba Daniel, joka oli pyhän maineessa, oli samaan aikaan käymässä Aleksandriassa. Kuultuaan surullisesta tapahtumasta hän sanoi oppilaalleen: “Mennään katsomaan tuon nuoren naisen hautaa.” Kun he olivat menossa Aleksandrian Kahdeksantoista mailin luostariin, luostarin munkit saivat tietää heidän olevan tulossa ja lähtivät abba Danielia vastaan. Tämä sanoi heille: “Siunatkaa, isät! Tämän nuoren naisen ruumis pitää tulla haudatuksi tänne isien joukkoon.” Jotkut munkeista paheksuivat sitä, että naisen – ja vielä murhatun – ruumis haudattaisiin isien keskelle. Abba Daniel sanoi heille: “Tämä nuori nainen on minun ja teidän ammamme, yhteinen hengellinen äitimme, sillä hän meni kuolemaan säilyttääkseen siveytensä.” Silloin kukaan ei enää vastustanut, ja Thomais haudattiin luostarin hautausmaahan isien joukkoon.

Jonkin ajan kuluttua haureuden henki kiusasi kovasti erästä veljeä. Silloin hän meni ja voiteli itsensä Thomaiksen haudalla palavan lampukan öljyllä. Heti hän vapautui kiusauksesta. Myöhemmin pyhän Thomaiksen reliikit siirrettiin Konstantinopoliin.