Pyhä marttyyri Romanos Kesarealainen ja lapsimarttyyri Barulas

Pyhä Romanos oli diakoni ja eksorkisti¹ Palestiinan Kesareassa neljännen vuosisadan alussa. Kun keisari Diocletianus aloitti kristittyjen vainon, Romanos lähti Antiokiaan. Siellä hän sai omin silmin nähdä, kuinka kirkkoja hävitettiin ja miehet, naiset ja lapset menivät suurin joukoin temppeleihin uhraamaan, jotta eivät herättäisi epäilyksiä. Romanos ei voinut katsoa kristittyjen teeskentelemistä ja kovaan ääneen käski heidän hävetä. Hän opetti sekä sanoillaan että teoillaan kristittyjä olemaan pelkäämättä kidutuksia ja pysymään lujina uskossaan.

Romanos pidätettiin nopeasti ja hänet vietiin Antiokian maaherran Asklepiadeksen eteen. Epäjumalien palvelemisen mielettömyyttä tähdentääkseen Romanos julisti, että lapsetkin ovat järkevämpiä kuin epäjumalien palvelijat. Väkijoukosta tuotiin kuulustelupaikalle lapsi, jonka nimi oli Barulas. Romanos kysyi lapselta, kumpaa olisi järkevämpi palvella, kristittyjen Jumalaa vai niitä, joita kaikki sanovat jumaliksi. ”Kristittyjen Jumalaa”, lapsi vastasi osoittautuen näin pakanoita viisaammaksi. Kun kuulustelija huomasi joutuneensa naurunalaiseksi, hän raivostui ja määräsi lapsen saman tien kidutettavaksi äitinsä nähden. Lapsi kesti kidutukset urheasti mutta pyysi äidiltään juotavaa. Äiti vastasi: ”Voi rakas poikani, älä juo enää aineellista ja katoavaista vettä, vaan pysy lujana, niin saat juoda elävää ikuista vettä Jumalan valtakunnassa.” Lapsi mestattiin ja hänen äitinsä sai omin käsin haudata pyhän lapsimarttyyrin ruumiin.

Romanos määrättiin poltettavaksi. Hän otti tuomion vastaan kasvot ilosta loistaen. Tuomion täytäntöönpanoa kuitenkin lykättiin, jotta kaupungissa tuolloin ollut keisari ehtisi paikalle. Romanos kävi kärsimättömäksi ja alkoi kysellä: ”Missä se minulle varattu tuli on?” Romanoksen kieli määrättiin revittäväksi irti. Hänen jalkojaan venytettiin niin, että nivuset repesivät, ja lopuksi hänet kuristettiin. Näin pyhä Romanos sai kiihkeästi halajamansa marttyyrien kruunun.