Pyhä marttyyri Nestor, Magydoksen piispa

Pyhä Nestor oli piispa Pamfylian Magydoksessa. Häntä kunnioittivat ja arvostivat kaikki kaupunkilaiset, eivät ainoastaan kristityt. Kun keisari Decius (249–251) ilmoitti kristittyjen vainon aloittamisesta, Pamfylian ja Fryygian kuvernööri Publius ryhtyi toteuttamaan käskyä julmasti. Hän lähetti joukkojaan etsimään kristittyjä pakottaakseen heidät uhraamaan. Publius tiesi piispa Nestorin olevan kristittyjen selkäranka. Hän sanoi sotilailleen: ”Niin kauan kuin piispa ei ole meidän käsissämme, emme ole saaneet aikaan mitään.” Kun Nestor kuuli etsintäjoukkojen lähteneen liikkeelle, hän ei paennut vaan käytti aikansa auttaen kristittyjä pakenemaan. Hän itse jäi yksin kotiinsa, jossa hän rukoili ja luotti Jumalaan.

Sotilaiden tullessa Nestor otti heidät vastaan rauhallisesti ja arvokkaasti. Kun he ilmoittivat vievänsä hänet kuvernöörin tuomittavaksi, hän teki ristinmerkin, kiersi liinan päähänsä ja lähti heidän mukaansa.

Kun Nestor tuotiin tuomittavaksi, kaikki virkailijat kuvernöörin talossa nousivat kunnioittavasti seisomaan ja toivat hänelle tuolin, jolla hän saattoi istua arvokkaasti. Irenarkhos-niminen kuulustelija aloitti kysymällä, tiesikö Nestor keisarin käskystä. Nestor vastasi: ”Tunnustan vain Kaikkivaltiaan käskyt, en keisarin. Tottelen vain taivaallisen Kuninkaan määräyksiä.” Kun kävi selväksi, että Nestor ei pelännyt mitään, he lähettivät hänet Pergaan.

Pergassa Publius kuulusteli piispaa ja määräsi hänet kidutettavaksi. Nestor sidottiin kidutuslaitteeseen, jossa hänen kylkiään raastettiin rautakoukuilla. Hänen huulillaan olivat psalmin 34 alkusanat: ”Minä siunaan Herraa kaikkina aikoina, Hänen ylistyksensä on aina minun suussani.” Nestorilta kysyttiin, eikö häntä hävetä luottaa sellaiseen, joka oli kärsinyt häpeällisen kuoleman. ”Kristuksen Henki sai profeetat todistamaan jo etukäteen niin Kristuksen kärsimyksistä kuin sitä seuranneesta kirkkaudestakin”, hän vastasi. ”Jeesus kärsi kuoleman ja hänet kruunattiin kunnialla ja kirkkaudella, jotta Hän olisi maistanut kuolemaa kaikkien puolesta. Me kristityt haluamme osallistua Hänen kärsimyksiinsä.” Publius alkoi hermostua: ”Uhraatko vai et? Liitytkö meihin vai kärsitkö niin kuin Kristuksesi?” Nestor lausui: ”Olen aina ollut, olen ja tulen olemaan Kristukseni kanssa.”

Publius määräsi Nestorin ristiinnaulittavaksi samalla tavalla kuin tämän Mestari oli teloitettu. Mestaajat tekivät ristin ja naulitsivat Nestorin siihen. Piispa roikkui ristillä tuntikausia. Niin kauan kuin hän oli tajuissaan, hän opetti ja rohkaisi paikalle kerääntyneitä kristittyjä. Hän rukoili, että Herra säilyttäisi heidät yksimielisinä ja täydessä Jumalan Pojan tuntemisessa. Tämän rukouksen ”aamen” jäi hänen viimeiseksi sanakseen. Näin hän liittyi voitollisesti kilvoitelleiden marttyyrien kunniakkaaseen joukkoon. Hänen kuolinhetkellään tapahtumia seuranneet ulkopuoliset polvistuivat rukoukseen yhdessä kristittyjen kanssa.