Pyhä marttyyri Mihrdat, Kartlin kuningas

Kuningas Varaz-Bakurin (380‒394) poika Mihrdat IV oli ensimmäinen Georgian kuningas, joka kärsi marttyyrikuoleman. Hänet oli kasvattanut hänen äitinsä isä, kuningas Trdat (394‒406). Isoisä opetti tulevaa kuningasta rakastamaan Jumalaa ja kansaansa, ja nuori prinssi noudatti kuuliaisesti isoisänsä neuvoja koko elämänsä ajan. Mihrdatille suotiin aatelismiehen suurimmat hyveet: viisaus, hienotunteisuus, fyysinen kyvykkyys, pelottomuus, urhoollisuus ja rohkeus. Hän vapautti Klardžetin bysanttilaisilta, lakkautti Georgian veronmaksun persialaisille ja valmistautui sotaan näitä vastaan.

Persian kuningas kokosi valtavan armeijan rangaistakseen Georgian kansaa, ja kuningas Mihrdat marssi rohkeasti Itä-Georgian Gardabania¹ kohti paljon pienemmän armeijansa kanssa. Georgian sotilaiden epäitsekkyys ja rohkeus eivät kuitenkaan riittäneet vastustamaan Persian sotilaiden suuria joukkoja. Georgialaiset kärsivät tappion ja persialaiset valloittajat vangitsivat nuoren kuninkaan.

Persian kuningas vaati Mihrdatia luopumaan kristinuskosta, mutta tämä torjui pyynnön ehdottomasti. Pelottelu ja vainon pelko eivät saaneet kuninkaan tahtoa murretuksi. Persialaiset kiduttivat Mihrdatia, koska hän rakasti Kristusta. He sitoivat hänet kahleisiin, kiduttivat hänet melkein kuoliaaksi ja heittivät hänet sitten vankilaan, missä hän antoi sielunsa Herralle. Kuningas Mihrdatin marttyyrikuolema tapahtui vuonna 410.

¹ Tbilisistä eteläkaakkoon, lähellä Azerbaidžanin ja Armenian rajoja.