Pyhä marttyyri Marcellinus
Pyhä Marcellinus eli 300- ja 400-lukujen taitteessa Karthagossa. Marcellinus toimi keisari Honoriuksen (393–423) palveluksessa ja oli Hippon piispan, pyhän Augustinuksen (15.6.) läheinen ystävä. Tämän lisäksi Marcellinus kävi kirjeenvaihtoa pyhän Hieronymuksen (15.6.) kanssa.
Marcellinuksen elinaikana kirkon elämää häiritsivät donatistien ja katolisten kristittyjen väliset kiistat.1 Keisari antoi vuonna 409 donatisteille luvan julkisiin jumalanpalveluksiin. Pohjois-Afrikassa donatistit käyttivät tätä keisarin lupaa hyväkseen ja alkoivat painostaa ja kohdella huonosti ortodokseja, minkä vuoksi nämä tekivät valituksen keisarille. Keisari Honorius lähetti Marcellinuksen selvittämään tätä ongelmaa.
Vuonna 411 pidettiin Karthagon kirkolliskokous, johon kokoontuivat sekä ortodoksiset että donatistiset piispat. Synodin tuomarina toimi Marcellinus, joka päätyi kolme päivää kestäneen istunnon jälkeen tuomitsemaan donatismin harhaopiksi. Marcellinus käski, että donatistien tuli luopua omista kirkoistaan ja palata ehtoollisyhteyteen ortodoksisen kirkon kanssa.
Marcellinus ja hänen veljensä Apringius määrättiin myös toimeenpanemaan käsky. Rooman armeijan avulla he aloittivat verisen ja väkivaltaisen donatistien vainon. Vainossaan veljekset toimivat Rooman lain sallimissa rajoissa mutta sellaisella kiihkolla, että se herätti kritiikkiä jopa donatistien vastustajien parissa. Esimerkiksi pyhä Augustinus paheksui tapaa, jolla donatisteja kohdeltiin, vaikka hän oli ollut johtavassa asemassa donatismin tuomitsemisessa.
Donatistit päättivät kostaa veljeksille. He väittivät, että Marcellinus ja tämän veli olivat mukana eräässä kapinassa keisaria vastaan. Kapinan taltuttajaksi määrätty kenraali Marinus tunsi sympatiaa donatisteja kohtaan ja uskoi heitä. Niinpä hän heitti veljekset vankilaan. Augustinus vieraili veljesten luona vankilassa. Piispa yritti turhaan pelastaa heidän henkensä. Veljekset jäivät ilman oikeudenkäyntiä. Pyhä Marcellinus ja hänen veljensä mestattiin vuonna 413. Kuolinpäivä oli 12. syyskuuta, mutta muistopäiväksi vakiintui 6. huhtikuuta.
Augustinus omisti useat kirjoituksensa ystävälleen Marcellinukselle. Näihin lukeutui jopa Augustinuksen klassikko De civitate Dei eli Jumalan valtio.2Sekä Augustinukselta että Hieronymukselta on säilynyt pyhän Marcellinuksen marttyyrikuoleman kunniaksi kirjoitettu ylistyspuhe.
1 Donatistit olivat rigoristinen ryhmittymä, jolla oli ortodoksinen oppi mutta joka vaati kirkon jäseniltä täydellistä pyhyyttä ja nuhteettomuutta. He esimerkiksi pitivät sakramentteja pätemättöminä, jos niiden toimittaja oli vainon aikana luovuttanut pyhiä kirjoituksia poltettavaksi. Kiistan ytimessä oli kysymys siitä, onko uskonsa kieltäneelle anteeksiantamusta.
2 Augustinus: Jumalan valtio 1. Suom. Heikki Koskenniemi, WSOY 2003.