Pyhä marttyyri Isidoros Khioslainen

Pyhä Isidoros oli kotoisin Aleksandriasta ja palveli upseerina Rooman armeijassa keisari Deciuksen (249–251) aikana. Sotajoukon mukana hän saapui Khiokseen. Siellä sadanpäällikkö Julius paljasti ylipäällikkö Numeriokselle Isidoroksen olevan kristitty. Kuulusteluissa Isidoros ilmoitti rohkeasti, että hän palveli Jeesusta Kristusta, ainoaa todellista Jumalaa, joka oli tullut ihmiseksi meidän pelastuksemme tähden. Rangaistukseksi Numerios käski sitoa hänet jaloista ja käsistä neljään paaluun, minkä jälkeen sotilaat ruoskivat hänet verille. Sen jälkeen hänet heitettiin polttouuniin, josta hän selviytyi ulos elävänä.

Kun Isidoroksen isä, joka oli fanaattinen epäjumalanpalvelija, sai Aleksandriassa kuulla, että hänen poikansa oli kieltänyt epäjumalat ja palvoo Kristusta, hän kiiruhti itse Khiokselle. Hän pyysi Numeriosta luovuttamaan Isidoroksen hänen käsittelyynsä luvaten, että hän kyllä saisi poikansa taipumaan. Isän anelut ja pyynnöt eivät kuitenkaan tehneet Isidorokseen mitään vaikutusta. Silloin isä muuttui julmaakin julmemmaksi ja sitoi itse poikansa villihevosiin, jotka raahasivat tätä perässään pitkän matkan. Lopulta pahoin runnellun marttyyrin pää lyötiin poikki.[1]

Isidoroksen ruumis heitettiin rotkoon, ja sotilaita määrättiin vartioimaan sitä. Hurskas kristitty nainen Myrope (2.12.) onnistui kuitenkin vartijoiden nukkuessa pääsemään paikalle ja sai marttyyrin ruumiin haltuunsa palvelijattariensa avustuksella. Hän voiteli sen tuoksuvilla yrteillä ja hautasi arvokkaaseen paikkaan.

Kun Numerios sai tietää, että ruumis oli varastettu, hän käski pukea vartiotehtävänsä laiminlyöneiden sotilaiden ylle raskaat rautakahleet. Kahleissa heidät sitten lähetettiin etsimään ruumista. Myropen sydän särkyi, kun hän näki sotilaiden laahustavan ympäriinsä kahleissa ja kuolemanrangaistusta peläten. Niinpä hän päätti tunnustaa heille varastaneensa marttyyrin ruumiin. Helpottuneet sotilaat veivät hänet heti Numerioksen luo, joka päästi heidät vapaiksi.

Myrope vangittiin ja häntä kidutettiin monin tavoin. Keskiyöllä vankilassa leimahti kirkas valo ja sen keskellä seisoi pyhä marttyyri Isidoros enkelten ympäröimänä laulaen heidän kanssaan kolmipyhäveisua: ”Pyhä Jumala, pyhä Väkevä, pyhä Kuolematon, armahda meitä!” Hän sanoi Myropelle: ”Rauha sinulle! Toiveesi toteutuu ja saat ottaa Jumalalta vastaan marttyyrien kruunun.” Heti tämän jälkeen pyhä Myrope antoi sielunsa Jumalan käsiin ja vankila täyttyi hyvästä tuoksusta. Hänet haudattiin pyhän Isidoroksen viereen. Paikalle rakennettiin myöhemmin suuri kaunis kirkko.

Ristiretkeläiset ryöstivät marttyyrien pyhäinjäännökset vuonna 1125, ja ne päätyivät Venetsiaan ensin ruhtinaan palatsiin ja sieltä Pyhän Markuksen kirkkoon, jossa niitä säilytetään erityisessä Pyhän Isidoroksen kappelissa. Pyhän Isidoroksen pääkallo löytyi myöhemmin ja sekin vietiin Venetsiaan vuonna 1627.

Vuonna 1967 roomalaiskatolinen kirkko päätti palauttaa osan ryöstetyistä pyhäinjäännöksistä takaisin Khiokselle. Koska vanhasta kirkosta oli jäljellä vain rauniot, saarelle rakennettiin pyhälle Isidorokselle omistettu uusi kirkko pyhäinjäännösten säilytyspaikaksi.