Pyhä marttyyri Gordios

Pyhä Gordios toimi sadanpäällikkönä keisari Liciniuksen hallitusaikana (308–324). Hän oli kotoisin Kappadokian Kesareasta. Kun hän näki kaiken sen julmuuden, jolla hänen kristittyjä maanmiehiään kohdeltiin, hän joutui suuttumuksen valtaan. Hän heitti pois sotilasarvonsa tunnukset ja asettui asumattomille vuorille elämään villieläinten kanssa, jotta hänen ei tarvitsisi nähdä epäjumalien palvelijoiden häpeämättömiä tekoja. Siellä hän puhdisti sydämensä silmät paastolla, rukouksella ja Jumalan sanan tutkiskelulla.

Kun Gordios oli valmistautunut taisteluun erämaassa, hän lähti alas kaupunkiin. Tulopäiväkseen hän valitsi sodanjumala Areksen juhlapäivän, jolloin koko kansa oli kokoontunut amfiteatteriin seuraamaan Areksen kunniaksi järjestettyjä kilpailuja. Gordios alkoi julistaa teatteriin kokoontuneelle väkijoukolle sanomaa Kristuksesta. Hämmästynyt kansa kuunteli hievahtamatta. Kaupunginjohtaja ihmetteli hänen rohkeuttaan. Gordios sanoi hänelle: ”Tiedän sinun olevan julmin kaikista keisarin virkamiehistä. Juuri siksi olenkin tullut tänne saadakseni toiveeni toteutettua.” Raivoissaan kaupunginjohtaja alkoi uhkailla Gordiosta erilaisilla kidutuksilla. Tämän ainoa vastaus oli: ”Minua surettaa tässä vain se, etten voi kuolla Kristuksen tähden kuin yhden kerran. Kun Herra on minun kanssani, en minä mitään pelkää. Mitä ihmiset voisivat minulle silloin?” (Ps. 118:6) Gordios kehotti teloittajia pitämään kiirettä, jotta hän pääsisi mahdollisimman nopeasti omaan kotimaahansa, taivaaseen.

Paholainen lähetti Gordioksen luo ystäviä ja sukulaisia, jotka kyynelin ja järkeilyin pyrkivät saamaan hänet peruuttamaan päätöksensä. Mutta hän ei kallistanut korvaansa heidän suostutteluilleen vaan muistutti heitä Herran varottavista sanoista, mitä tapahtuu Hänet kieltäneille (Matt. 10:38): ”Miksi yritätte saada minua pitkittämään maallista elämääni riistämällä minulta ikuisen elämän? Kaikki olemme kuolevaisia, mutta vain harvat saavat marttyyrin kunnian. Ei ole tarpeen odottaa kuolemaa, vaan voimme siirtyä tästä katoavaisesta elämästä ikuiseen elämään tarjoamalla vapaaehtoisesti Jumalalle uhriksi oman kuolemamme. Emmehän kuitenkaan pääse kuolemaa pakoon.”

Pian kuolemantuomio annettiin, ja Gordios vietiin mestauspaikalle kaupungin ulkopuolelle. Paljon kansaa seurasi häntä. Vahvistaen itseään ristinmerkillä hän antautui teloittajien käsiin, jotka katkaisivat hänen kaulansa. Näin hän sai kaipaamansa marttyyriseppeleen.