Pyhä marttyyri Crispina

Keisari Diocletianuksen (284–305) vainon aikaan Pohjois-Afrikan Thevestessä (Tebessa) prokonsuli Anullinuksen kuulusteltavaksi tuotiin Crispina-niminen kristitty nainen Thacorasta (Thagara, Toura). Prokonsuli kysyi ensin, tiesikö Crispina annetuista määräyksistä, ja totesi, että kaikkien velvollisuus oli uhrata Rooman jumalille keisarien hyvinvoinniksi. Tämän jälkeen prokonsuli pyysi Crispinaa uhraamaan.

– En ole koskaan uhrannut, enkä tule koskaan uhraamaan, paitsi yhdelle todelliselle Jumalalle ja Herrallemme Jeesukselle Kristukselle, joka syntyi ja kuoli.

– Jätä sikseen tuollainen taikausko ja taivuta pääsi Rooman jumalien pyhien toimitusten edessä.

– Minä palvon joka päivä kaikkivaltiasta Jumalaani. En tunne hänen lisäkseen ketään toista.

– Sinä olet itsepäinen ja röyhkeä nainen. Saat pian tuntea lakiemme voiman, tahdoitpa tai et.

– Mitä tahansa tapahtuukin, kärsin sen mielelläni sen uskon tähden, josta pidän kiinni.

– Pelkästään oman tyhmyytesi takia et luovu taikauskostasi ja palvo pyhiä jumalia.

– Palvon kyllä joka päivä, mutta palvon elävää todellista Jumalaa, joka on minun Herrani, enkä tunne hänen lisäkseen ketään toista.

– Asetan eteesi pyhän käskyn. Sinun on toteltava sitä.

– Minä tottelen sitä käskyä, jonka Herrani Jeesus Kristus on antanut.

– Minä annan mestauttaa sinut, jos et tottele valtiaidemme, keisariemme käskyjä. Sinut pakotetaan tottelemaan niitä. Koko Afrikan provinssi on uhrannut, kuten hyvin tiedät.

– Ei minua saa noin helposti uhraamaan demoneille. Uhraan Herralle, ”joka on tehnyt taivaan ja maan, meren ja kaiken mitä niissä on”. (Ap.t. 4:24)

– Et siis kelpuuta meidän jumaliamme? Sinun on väkisinkin kunnioitettava niitä, jos tahdot pysyä hengissä minkäänlaista palvomista varten.

– Sellainen hartaus, joka pakottaa murskaamaan ihmiset väkisin, vastoin heidän tahtoaan, on arvotonta.

– Mutta mehän emme pyydä sinun uskonnoltasi mitään muuta kuin että kumarrat päätäsi pyhissä temppeleissä ja uhraat suitsuketta Rooman jumalille.

– Syntymästäni saakka en ole koskaan tehnyt sitä. En edes osaisi. En tee sitä niin kauan kuin elän.

– Tee se nyt, jos haluat välttää lain rangaistukset kärsimättä vahinkoa.

– Minä en pelkää mitään mistä sinä puhut, se kaikki on yhtä tyhjän kanssa. Mutta jos valitsen uhraamisen vapaaehtoisesti, Jumala, joka on taivaassa, tuhoaa minut, eikä minua nähdä Hänen luonaan viimeisenä päivänä.

Kun Anullinus ei saanut Crispinaa taipumaan, hän määräsi tämän kauniit hiukset leikattavaksi pois. Crispinan pää ajeltiin kaljuksi. Anullinus jatkoi kyselemistään:

– Tahdotko elää pitkän elämän vai kuolla tuskissa tovereidesi tavoin?

– Jos haluaisin kuolla ja jättää sieluni tuhoutumaan ikuisessa tulessa, olisin jo alistanut tahtoni sinun demoneillesi.

– Jos halveksut kunnioitettujen jumaliemme palvelemista, määrään kaulasi katkaistavaksi.

– Kiittäisin Jumalaani, jos niin kävisi. Olisin onnellinen, jos saisin menettää pääni Jumalani takia. Kieltäydyn uhraamasta noille naurettaville mykille ja kuuroille patsaille.

– Sinäkö siis pysyt ehdottomasti tässä tyhmässä vakaumuksessasi?

– Jumalani, joka on ja joka pysyy iankaikkisesti, määräsi syntymäni. Hän on antanut minulle pelastuksen kasteen pelastavaisten vetten välityksellä. Hän on minun rinnallani auttaen ja vahvistaen palvelijatartaan kaikessa niin, että en tule uhraamaan.

Tämän jälkeen Anullinuksen kärsivällisyys loppui. Hän antoi lukea pöytäkirjan ja lausui tuomionsa, joka oli teloitus mestaamalla. Crispina huudahti: ”Siunaan Jumalaa, joka on siis suonut minun päästä vapaaksi sinun käsistäsi. Kiitos Jumalalle!” Sitten pyhä Crispina teki ristinmerkin otsaansa ja taivutti kaulansa katkaistavaksi. Niin hänet mestattiin Herran Jeesuksen Kristuksen nimen tähden. Tämä tapahtui joulukuun 5. päivänä vuonna 304. Pyhä Augustinus mainitsi usein opetuksissaan pyhän Crispinan, jota kunnioitettiin nykyisen Tunisian alueella niin kauan kuin siellä oli kristittyjä.