Pyhä marttyyri Aleksanteri ja pyhä neitsytmarttyyri Antonina

Pyhä marttyyri Antonina oli kristitty neito, joka vietti Jumalalle otollista elämää Vähän-Aasian Krodamoksessa 310-luvun alussa. Kun prefekti Festus pidätytti hänet ja lupasi tehdä hänestä pakanajumalatar Artemiksen papittaren, Antonina torjui ehdotuksen ja tunnusti rohkeasti uskonsa Kristukseen. Tuomari antoi kiduttaa häntä ja heittää hänet vankilaan ilman ruokaa ja juomaa. Kolmen päivän kuluttua ukkonen ravisti vankilaa ja taivaallinen ääni rohkaisi Antoninaa ja kehotti häntä nauttimaan leivän ja veden, jotka olivat ilmaantuneet hänen eteensä. Seuraavana aamuna lakkaamatta rukoileva Antonina vietiin prefektin eteen, jolloin hän ennusti Festuksen lähestyvän kukistumisen. Raivostunut Festus käski sotilaiden hakata Antoninaa miekan lappeella ja viedä hänet sitten porttolaan.

Aleksanteri-niminen 23-vuotias kristitty sotilas lähti porttolaan ja pyysi päästä Antoninan luokse. Kahden kesken hän paljasti Antoninalle, että Herra oli lähettänyt hänet, ja antoi neidolle viitan, jolla tämä peitti kasvonsa ja pääsi pakenemaan vartijoiden huomaamatta. Samaan aikaan prefekti lähetti Antoninaa häpäisemään neljä sotilasta, jotka hämmästyivät löytäessään hänen huoneestaan vain Aleksanterin. Tämä vietiin Festuksen eteen. Aleksanteri tunnusti olevansa Kristuksen palvelija ja valmis kuolemaan Hänen tähtensä.

Antonina ilmoittautui vapaaehtoisesti tuomioistuimelle ja tuli kärsimään Aleksanterin rinnalla. Heidän sormensa ja varpaansa katkaistiin, heidän kylkiään raastettiin ja heidät voideltiin tervalla ja heitettiin palavaan kuoppaan. Tämän jälkeen prefekti Festuksen keho meni tunnottomaksi eikä hän pystynyt syömään eikä juomaan vaan kärsi kovia tuskia viikon ajan kunnes menehtyi.

Pyhä marttyyri Aleksanteri ja pyhä neitsytmarttyyri Antonina astuivat riemusaatossa Jumalan valtakuntaan. Myöhemmin heidän kallisarvoiset ihmeitätekevät reliikkinsä asetettiin kunnioitettaviksi Pyhän Maksiminoksen luostariin Konstantinopoliin.