Pyhä Lambert, Maastrichtin piispa

Pyhä Lambert syntyi Maastrichtissa Liègen provinssissa Belgiassa erääseen alueen ylimyssukuun. Jumalan siunaus oli hänen yllään lapsuudesta asti. Hän varttui rakastaen Herraa ja kaivaten kiihkeästi kaikkien pelastumista. Kun hänen opettajansa ja hengellinen isänsä pyhä piispa Teodard murhattiin poliittisista syistä vuonna 671, Lambert valittiin Maastrichtin piispaksi 35-vuotiaana.

Nuori paimen piti kunnia-asianaan toimittaa pyhä liturgia päivittäin, julistaa Jumalan sanaa ”sopivalla ja sopimattomalla hetkellä” ja innoittaa uskovaisia rakastamaan evankeliumia. Itseään hän vahvisti paastolla ja askeettisin kilvoituksin. Kansa rakasti Lambertia hänen silminnähtävän pyhyytensä ja jalomielisyytensä tähden.

Lambert joutui poliittisen juonittelun pelinappulaksi, koska häntä pidettiin kuningas Childeric II:n ystävänä. Kuninkaan murhaa seuranneen vallankumouksen pyörteissä Lambert karkotettiin istuimeltaan vuonna 675. Hän itse piti karkotusta lähinnä siunauksena.

Lambert vetäytyi Stavelotin luostariin, jossa hän eli seitsemän vuotta tavallista luostarielämää hiljaisena ja nöyränä munkkina. Eräänä talviyönä rukoilemaan noustessaan hän tuli rikkoneeksi luostarihiljaisuuden. Apotti määräsi rangaistuksena melun aiheuttajan seisomaan seuraavan yön avojaloin kirkon pihalla olevan ristin edessä. Lambert otti rangaistuksen vastaan iloiten. Alkoi pyryttää. Aamulla apotti halusi pyytää anteeksi, mutta kun hän näki lumen peittämän kilvoittelijan ristin edessä, tämän hahmo säteili taivaallista valoa. Lambert sanoi, ettei ole mitään syytä pyytää anteeksi, sillä hän oli vain iloinen saadessaan palvella Jumalaa apostolien tavoin kylmässä ja paljain jaloin.

Lambertin vainon takana ollut Ebroin-niminen juonittelija joutui itse salamurhaajien uhriksi vuonna 681, ja seuraava hallitsija Pepin Heristalilainen kutsui Lambertin takaisin piispanistuimelle, vaikka tämä pyysikin, että saisi jatkaa kilvoitustaan tuntemattomana munkkina. Maastrichtin kansa riemuitsi piispansa paluusta ja lupasi seurata häntä vanhurskauden tiellä.

Elämäntavassaan pyhä Lambert oli joka suhteessa hyveellinen. Pelkästään häntä seuraamalla saattoi oppia, kuinka taivaan valtakunta voidaan voittaa omaksi jo täällä alhaalla. Hän ei laiminlyönyt hiippakuntansa kaukaisimpiakaan seurakuntia. Hän teki myös paljon lähetystyötä julistaen vaaroista piittaamatta evankeliumia Kempinmaassa ja Brabantissa, joissa vielä tuolloin oli hyvin vähän kristittyjä. Lambertin esimerkin innoittamina muutamat ylimykset hylkäsivät maailman ja omistivat elämänsä Jumalalle. Heistä jotkut jäivät tekemään työtä kirkon hyväksi, toiset siirtyivät Liègen alueelle perustettuihin luostareihin.

Pyhä Lambert oli horjumaton Jumalan lain puolustaja. Hän ei pelännyt maallista valtaa eikä toiminut yleisen mielipiteen ehdoilla. Lambert oli ainoa piispa, joka uskalsi nuhdella ruhtinas Pepiniä, kun tämä vaihtoi vaimonsa rakastajattareen. Ruhtinas suuttui piispan mielipiteestä niin, että järjesti tämän jäljille murhamiehiä. Lambert oli Liègessä Pyhien Kosmaksen ja Damianoksen kirkossa. Sotilaiden kerrotaan nähneen rakennuksen yllä hohtavan ristin, mutta he astuivat sisään ja lävistivät keihäällä piispan sydämen kirkon alttarilla 17. syyskuuta, ilmeisesti vuonna 701.

Myöhäisempien historioitsijoiden mukaan murhan motiivina oli kostaa kahden veronkerääjän surma; kaksikko oli ahdistanut piispaa kovin ottein ja joutunut hänen tukijoidensa murhaamiksi. Joka tapauksessa raa’an murhan uhriksi joutunutta piispaa kunnioitettiin heti marttyyrina. Seuraava piispa Hubert siirrätti Lambertin reliikit hänen kuolinpaikalleen rakennettuun uuteen kirkkoon, jonka ympärille Liègen kaupunki kasvoi vähitellen. Pyhää Lambertia kunnioitetaan Liègen suojelijana ja yhtenä Belgian kirkon suurimmista pyhistä. Hänelle on omistettu lukuisia kirkkoja Belgiassa ja Englannissakin kaksi.