Pyhä Joona, Moskovan ja koko Venäjän metropoliitta

Pyhä Joona syntyi 1300-luvun lopulla Soligalitšin kaupungin lähellä Kostroman seudulla. Lapsesta lähtien hän pyrki luostarielämään. 12-vuotiaana hänet vihittiin munkiksi eräässä paikallisessa luostarissa, josta hän siirtyi Moskovaan Simonovin luostariin. Hän toimitti nurkumatta saamansa kuuliaisuustehtävät ja noudatti tarkkaan luostarin ensimmäisten johtajien ohjeita. Nämä olivat pyhiä miehiä. Luostarin perustaja oli Sergei Radonežilaisen veljenpoika Feodor, josta tuli sittemmin Rostovin piispa (28.11.). Hänen jälkeensä luostaria johti pyhä Kiril, Belozerskin luostarin tuleva igumeni (9.6.).

Kerran metropoliitta Foti (2.7.) vieraili Simonovin luostarissa. Poiketessaan leipomoon hän näki uupuneen Joonan, joka oli nukahtanut oikea käsi päänsä päällä ikään kuin papilliseen siunaukseen taipuneena. Käden asento ja rauhallinen ilme Joonan kasvoilla tekivät vaikutuksen esipaimeneen. Hän ei halunnut herättää nukkuvaa nuorukaista, vaan siunasi hänet ja ennusti läsnäolijoille, että Joonasta tulisi Venäjän kirkolle suuri piispa ja että hän ohjaisi monet pelastuksen tielle.

Vuonna 1431 Joona vihittiin Rjazanin ja Muromin piispaksi. Hän käännytti hiippakunnassaan monia pakanoita kristinuskoon. Hän oli tunnettu pyhästä elämästään, ja metropoliitta Fotin kuoleman jälkeen hänet valittiin koko Venäjän kirkon johtoon.

Tuohon aikaan Venäjän metropoliitat asetettiin tehtäväänsä Konstantinopolissa. Ruhtinaiden väliset sotatoimet estivät kuitenkin Joonan virkaanasettamismatkan. Tästä syystä Liettuan ruhtinas lähetti Konstantinopoliin oman kandidaattinsa Gerasimin, joka vihittiin metropoliitaksi. Tämä kohtasi kuitenkin pian väkivaltaisen kuoleman, jonka jälkeen Joona lähti Konstantinopoliin. Päästyään Bysantin pääkaupunkiin hän sai tietää, että patriarkka Joosef oli jo asettanut Venäjän metropoliitaksi erään piispa Isidorin. Nimitystä ei voinut peruuttaa, mutta patriarkka lupasi pitää Joonan mielessään, jos metropoliitan istuin vapautuisi.

Vuonna 1439 metropoliitta Isidor osallistui Firenzen kirkolliskokoukseen, jossa hän henkilökohtaisista kunnianhimoisista syistä kannatti ortodoksien unioitumista eli yhdistymistä Rooman kirkon kanssa.¹ Hän palasi Moskovaan kardinaaliksi ylennettynä, mutta ei löytänyt kannattajia Venäjältä; niin kansa kuin suuriruhtinaskin torjuivat yhdistymisen Rooman kirkkoon. Isidor vangittiin ja suljettiin Tšudovin luostariin. Venäjän piispat kokoontuivat kirkolliskokoukseen tuomitsemaan hänen menettelynsä. Kun samalla kävi ilmi, että Konstantinopolin patriarkka Mitrofaneskin oli hyväksynyt yhdistymisen Rooman kirkkoon, Venäjän kirkko nousi puolustamaan ortodoksista uskoa. Joulukuussa 1448 Moskovaan kokoontui kirkolliskokous, joka toistamiseen valitsi Joonan Kiovan ja koko Venäjän metropoliitaksi. Asuinpaikakseen hän otti Moskovan, jonka vuoksi hänet tunnetaan myös Moskovan metropoliittana. Joona oli ensimmäinen Venäjän metropoliitta, joka astui virkaansa ilman Konstantinopolin patriarkan vahvistusta. Näin Venäjän kirkko irtaantui Konstantinopolin patriarkaatin alaisuudesta ja siitä tuli autokefaalinen eli täysin itsenäinen kirkko.

Koko Venäjän metropoliittana Joona pyrki parantamaan Moskovan ja Liettuan ruhtinaiden huonoja välejä. Hän huolehti erityisesti Lounais-Venäjän hiippakunnista, joista hän kitki uniaattien vaikutusta. Joona kutsui kaikkia rauhaan selittäen, että viha on tuhoisa voima, ja opetti katumusta ja kuuliaisuutta. Hän toivoi hurskauden ja korkean moraalin vallitsevan kaikkialla. Kansalle Joona oli todellinen hyvä paimen ja evankeliumin hyveiden esikuva. Jumala palkitsi hänen työnsä kirkon hyväksi antamalla hänelle parantamisen ja profetian armolahjat.

Vuonna 1451 tataarit hyökkäsivät odottamatta kohti Moskovaa. He hävittivät kaupungin ympäristöä ja valmistautuivat hyökkäämään Moskovaan. Pyhä Joona kokosi papiston ristisaattoon ja kiersi kaupungin muureja pitkin rukoillen sille ja sen asukkaille Jumalan varjelusta. Eräs munkkivanhus Antoni ennusti, että Jumalanäiti pelastaisi Moskovan Joonan rukousten tähden. Heinäkuun 2. päivänä, jolloin kirkko viettää Jumalanäidin viitan Blahernan kirkkoon pyhäinjäännökseksi asettamisen juhlaa, tataarien joukot joutuivat sekasortoon ja lähtivät selittämättömän pelon vallassa pakoon. Tapahtuman muistoksi Joona rakennutti Kremliin Jumalanäidin kirkon tuon juhlan kunniaksi.

Pyhän Hengen armon täyttämänä Joona saavutti korkean iän. Hän siirtyi Herransa luo suuren viikon tiistaina maaliskuun 31. päivänä vuonna 1461 saatuaan muutama päivä aiemmin Herralta tiedon lähestyvästä kuolemastaan. Arkussa hän oli enemmän nukkuvan kuin vainajan näköinen. Hänet haudattiin Moskovan Kremliin Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen (Uspenien) katedraaliin. Yhdentoista vuoden kuluttua katedraalin kunnostustöiden yhteydessä Joonan pyhäinjäännökset löydettiin maatumattomina. Vuodesta 1547 häntä on kunnioitettu koko Venäjän pyhänä.

Pyhän Joonan muistoa vietetään Venäjällä erityisen juhlavasti kesäkuun 15. päivänä. Lisäksi häntä muistellaan Moskovan esipaimenten yhteisenä juhlapäivänä 5. lokakuuta.