Pyhä Johannes, Suzdalin piispa

Pyhä Johannes meni nuorena luostariin. Konstantinopolin patriarkka vihki hänet vuonna 1350 vastaperustetun Nižni Novgorodin ja Suzdalin hiippakunnan piispaksi. Autuas esipaimen kylvi innokkaasti Jumalan sanaa hiippakunnassaan asuvien mordvalaisten keskuuteen. Hyvyydellään ja elävällä hurskaudellaan hän sai uskon tulen syttymään monien sydämiin. Hänen työnsä ja hyveensä ovat lukemattomat. Rukouksessa hän seisoi horjumattomana kuin patsas. Johannes oli vaitelias, sävyisä ja vihastumaton ja suhtautui samanlaisella rakkaudella niin rikkaisiin kuin köyhiin. Lisäksi hänellä oli opettamisen lahja, niin että monet tulivat Suzdalin ulkopuoleltakin pyytämään häneltä hengellistä ohjausta. Sairaita ja vanhuksia varten hän perusti sairaaloita ja köyhäintaloja.

Kerran Kristuksen kirkastumisjuhlan liturgian aikana ruhtinas Boris näki, miten pyhän Johanneksen kanssa palveli valoon ja kunniaan puettu olento. Ruhtinaan itsepintaisesti tiedustellessa, kuka tuo kanssapalvelija oli, pyhä Johannes tunnusti, että se oli Herran enkeli, mutta kielsi ruhtinasta kertomasta siitä kenellekään hänen eläessään. Nöyryydessään hän ei halunnut, että ihmiset saisivat tietää sen enempää hänen hyvistä töistään kuin Jumalan hänelle suomista lahjoista. Kun häneltä kysyttiin, mikä on suurin hyve, hän vastasi: ”Se jota harjoitetaan salassa.”

Vanhoilla päivillään pyhä Johannes luopui piispanvirasta ja vetäytyi Bogoljubovin luostariin, missä hänet vihittiin suureen skeemaan. Siellä hän harjoitti vaikenemiskilvoitusta paastoten ja rukoillen. Ennen autuasta kuolemaansa hän sairasti vähän aikaa, osallistui juuri ennen ruumiista erkanemistaan Kristuksen pyhiin salaisuuksiin ja nukkui Herrassa vuonna 1373. Hänen pyhä ruumiinsa siirrettiin Suzdaliin ja haudattiin katedraaliin, missä hänen haudallaan on tapahtunut paljon ihmeitä.