Pyhä Jesaja, Rostovin piispa

Pyhä Jesaja oli kotoisin Kiovan läheltä. Hän meni nuorena Kiovan luolaluostariin pyhittäjä Feodosin oppilaaksi (ks. s. ###) ja vihkiytyi munkiksi. Hän rakasti palavasti Vapahtajaa ja heittäytyi ankaraan paasto- ja rukouskilvoitukseen. Jesaja oli nöyrä, sävyisä ja kuuliainen ja kuoletti kärsivällisesti lihallisia himojaan. Sana hänen kilvoituksistaan levisi pian luostarin ulkopuolelle. Vuonna 1065 suuriruhtinas Izjaslav Jaroslavitš nimitti hänet perustamansa Suurmarttyyri Demetrioksen luostarin igumeniksi edesmenneen pyhittäjä Varlaamin (19.11.) paikalle.

Igumenina pyhä Jesaja ajatteli lakkaamatta Jumalaa. Hän jatkoi kilvoitustaan nöyryydessä, rukouksessa ja ruumiillisessa työssä. Hän oli myös veljestön taitava ohjaaja ja laumansa hyvä paimen. Vuonna 1078 hän osallistui Kiovan luolaluostarin vanhusten yhteiseen rukoukseen eksytyksen valtaan joutuneen Nikitan puolesta, josta sittemmin tuli Novgorodin arkkipiispa (31.1.). Samana vuonna pyhä Jesaja vihittiin Rostovin piispaksi.

Rostovin hiippakunta käsitti tuohon aikaan laajan alueen, johon kuuluivat pohjoisen Venäjän maat Jaroslavlia, Vladimiria, Nižni Novgorodia, Kostromaa, Vologdaa ja Tveriä myöten. Alueella eli vielä paljon pakanoita. Jesaja kiersi hiippakuntaansa, poltti epäjumalanpatsaita ja vahvisti vastakääntyneiden uskoa kehottaen heitä seuraamaan horjumatta Kristusta. Hän huolehti köyhistä ja orvoista, ja Jumala antoi hänen kauttaan tapahtua ihmeitä ja ennusmerkkejä.

Elokuussa vuonna 1089 Kiovassa valmistauduttiin luolaluostarin uuden pääkirkon vihkimisjuhlaan. Kiovan metropoliitta Johannes murehti, ettei ollut ennättänyt kutsua mukaan eri hiippakuntien piispoja. Pyhä Jesaja sai kuitenkin ilmestyksessä enkeliltä tiedon lähestyvästä vihkimisjuhlasta ja lähti matkaan. Elokuun 14. päivänä hän osallistui Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen kirkon vihkimiseen Kiovan luolaluostarissa. Tämän jälkeen pyhä Jesaja paimensi Rostovin hiippakuntaa enää vajaan vuoden. Hän nukkui pois rauhassa toukokuussa vuonna 1090. Myöhemmin hänen pyhäinjäännöstensä todettiin säilyneen maatumattomina.