Pyhä Jefrem II, Serbian patriarkka

Pyhä Jefrem syntyi papin perheeseen lähellä Trnovoa 1300-luvun alussa. Nuoresta pitäen hän pyrki askeettiseen elämään. Hän pakeni kotoaan 23-vuotiaana erään iäkkään kilvoittelijan mukana välttääkseen vanhempiensa suunnitteleman avioliiton. Hän hakeutui Athosvuorelle mutta joutui pakenemaan sieltä turkkilaisten hyökkäyksiä takaisin Serbiaan. Hän kilvoitteli erakkona Dečanin luostarin lähistöllä paastoten ja rukoillen.

Kuningas Dušanin kuolemaa (1355) seuranneena sekasorron aikana rosvojoukkio hyökkäsi Jefremin kimppuun ja pahoinpiteli hänet puolikuoliaaksi. Patriarkka Sava IV löysi hänet ja vei hänet luolaan, jossa hän saattoi jatkaa askeettista elämäänsä.

Kun Serbian ja Konstantinopolin kirkot olivat sopineet skisman, joka oli alkanut Serbian kirkon julistauduttua patriarkaatiksi, Serbian piispat kokoontuivat kirkolliskokoukseen Pećiin lokakuussa 1375. He valitsivat patriarkaksi ”pyhän erakko Jefremin”, joka valinnasta kuultuaan itki katkerasti ja kieltäytyi ottamasta tehtävää vastaan. Kirkolliskokous pysyi kuitenkin kannassaan ja ilmoitti Jefremin valinnan olevan Jumalan tahto, jolloin hänen oli pakko suostua.

Patriarkkana Jefrem joutui kuitenkin nopeasti vastakkain eräiden uppiniskaisten ruhtinaiden ja piispojen kanssa. Hän päätti erota virastaan vuonna 1380, jätti seuraajakseen patriarkka Spiridonin ja vetäytyi itse Ylienkeleiden luostariin lähellä Prizreniä.

Pitkään Jefrem ei kuitenkaan saanut iloita kaipaamastaan hesykastisesta elämästä. Kosovon taistelun (1389) ja patriarkka Spiridonin kuoleman jälkeen kirkolliskokous ei päässyt kokoontumaan, ja Jefremin oli jälleen astuttava hoitamaan patriarkan virkaa, kunnes Daniel II valittiin patriarkaksi (1392). Sen jälkeen pyhä Jefrem vetäytyi Pećin lähistölle yksinäiseen paikkaan, jossa hän antoi sielunsa rauhassa Herralle vuonna 1399. Hänen Pećin patriarkaaliseen luostariin sijoitetut pyhäinjäännöksensä havaittiin maatumattomiksi seitsemän vuotta hänen kuolemansa jälkeen.