Pyhä Isidoros Pelusionilainen

Pyhä Isidoros syntyi Egyptissä 360-luvulla. Hän opiskeli Aleksandriassa sekä maallisia tieteitä että teologiaa. Hänestä tuli innokas pyhien isien opetusten seuraaja; erityisen rakas hänelle oli pyhä Johannes Krysostomos. Isidoros opetti jonkin aikaa retoriikkaa Pelusionissa, mutta hänen rakkautensa hengellisiin asioihin oli niin voimakas, että pian hän jätti opetustyön ja vetäytyi kilvoittelemaan Nitrian erämaahan.

Vuoden erämaassa kilvoiteltuaan Isidoros palasi Pelusioniin, jossa piispa Ammonios vihki hänet papiksi ja antoi hänen tehtäväkseen sekä katekumeenien että uskovien opettamisen. Pyhän Isidoroksen retoriset taidot, pyhien kirjoituksien syvällinen tunteminen ja erämaassa saavutettu sisäinen hiljaisuus olivat sellainen yhdistelmä, että hänestä tuli koko Egyptin tuntema opettaja. Monet pakanat ja juutalaiset kääntyivät kristityiksi hänen vaikutuksestaan.

Pelusioniin tuli vuonna 413 uusi piispa, Eusebios, joka osoittautui niin hankalaksi, että Isidoros vetäytyi takaisin erämaahan. Eräiden tietojen mukaan hän lähti erämaahan, koska arkkipiispa Teofilos oli asettanut hänet toimituskieltoon. Monet mieleltään maailmalliset ihmiset inhosivat Isidorosta ja kadehtivat hänen viisauttaan, mainettaan ja vaikutusvaltaansa. Hän kilvoitteli loppuelämänsä erakkomunkkina, ainoana vaatteenaan karkea tunika ja ruokavalionaan pelkät kasvikset. Näin hän seurasi kirjaimellisesti pyhän Johannes Kastajan elämäntapaa.

Pyhä Isidoros kirjoitti Raamatun kommentaareja, filosofiaa ja teologiaa. Erämaakeljastaan hän kävi laajaa kirjeenvaihtoa mitä erilaisimpien ihmisten kanssa. Hänen kirjeitään on säilynyt yli kaksi tuhatta.¹ Niiden kieli on äärimmäisen kaunista ja hienostunutta, ja sisältö ilmentää sekä teologista oppineisuutta että nöyrää hengellisyyttä. Isidoros ratkoi monia Raamatun tulkintaan liittyviä ongelmia. Hän käsitteli Pyhän Kolminaisuuden ja inkarnaation salaisuuksia syvällisesti kumoten niin juutalaisten, areiolaisten, sabelliaanien kuin nestoriolaistenkin väitteet.

Isidoros ylisti pappeuden suuruutta mutta nuhteli niitä piispoja, pappeja, diakoneja ja munkkeja, joiden käytös ei ollut heidän kutsumuksensa arvoinen. Hän ei pelännyt maallisia mahtimiehiä ja lähetti tarvittaessa moitteita myös hallintovirkamiehille ja jopa keisari Teodosios II:lle muistuttaen heitä velvollisuuksistaan kansaa ja pyhää kirkkoa kohtaan. Hän pyrki aina innoittamaan kristittyjä rakastamaan hengellisyyttä ja hyväntekemistä. Koska Isidoros itse ei ollut maailmallinen, hän saattoi hengellisen auktoriteettinsa nojalla esittää puolueettomia mielipiteitä maailmallisiin kysymyksiin.

Tultuaan Aleksandrian patriarkaksi pyhä Kyrillos kieltäytyi muistelemasta Johannes Krysostomosta liturgian muistelurukouksissa. Pyhä Isidoros kirjoitti hänelle muistuttaen, että Jumala on kieltänyt tuomitsemasta kuulopuheiden ja panettelujen perusteella. Kirjeen jumalallinen viisaus ja kaukonäköisyys muuttivat kokonaan pyhän Kyrilloksen asenteen, ja hänestä tuli yksi pyhän Johanneksen hartaimmista kunnioittajista. Vuonna 433 Isidoros kirjoitti Kyrillokselle sovittelevaan sävyyn pyytäen tätä käyttämään maltillisempia äänenpainoja väitellessään Antiokian piispan kanssa: ”Pyydän sinua lopettamaan tämän eripuran, ettei hurskauden varjolla toimiminen johtaisi pysyvään skismaan.”

Isidoros oli profeetallinen hahmo, jota monet kuuntelivat ja kunnioittivat, mutta hänellä oli myös paljon kiivaita vastustajia. Pyhä Isidoros nukkui pois todennäköisesti vuonna 449.