Pyhä Iisak Niniveläinen (Syyrialainen)

Erakkojen ruhtinas ja sisäisen elämän opettaja, pyhä Iisak Niniveläinen eli abba Iisak Syyrialainen eli seitsemännellä vuosisadalla. Hän kuului itäsyyrialaiseen kirkkoon, joka jatkoi ensimmäisinä vuosisatoina Persian puolelle levinneen ja siellä eristyksiin jääneen varhaiskirkon traditiota. Opiskeltuaan Iisakista tuli munkki qatarilaiseen luostariin. Qatarin piispat riitaantuivat kirkkonsa ylimmän johdon kanssa 640-luvun loppuvuosina. Sekavassa tilanteessa munkkeja pakeni alueelta ja osa karkotettiin, koska he eivät suostuneet tukemaan skismaattisia piispoja. Ilmeisesti myös Iisak oli jonkin aikaa maanpaossa Persiassa, nykyisen Kaakkois-Iranin alueella.

Itäsyyrialaisen kirkon katolikos Mar Giwargis[1] (661–680) matkusti Qatariin vuonna 676 ja sai skisman päättymään. Samalla matkalla munkki Iisakin viisaus teki häneen suuren vaikutuksen. Iisak toimi opettajana itäsyyrialaisen kirkon kouluissa, joissa noudatettiin varsin luostarimaista järjestystä. Niissä sai omaksua sekä monipuolista sivistystä, sisäistä kurinalaisuutta että hengellistä intoa. Giwargis vei Iisakin mukanaan pohjoiseen ja vihki hänet Bet ^cAben[2] luostarissa Niniven (nyk. Mosul Pohjois-Irakissa) piispaksi.

Niniven luostaririkkaalla alueella olisi ollut runsaasti omiakin piispaehdokkaita, ja uusi piispa saikin pian kohdata kateutta, juonitteluja ja panettelua. Kotiseuturakkaat ihmiset vastustivat ulkomaalaisena pidettyä piispaa, joka oli lähtöisin skismaattisena ja sivistymättömänä pidetyltä alueelta. Iisakilta odotettiin myös toimia monofysitismin vastustamiseksi, mutta hän oli haluton lietsomaan kristittyjen keskinäisiä kiistoja.

Kerran piispa Iisakin luokse tuli kaksi riitaantunutta kristittyä hakemaan oikeutta. Heistä köyhempi oli velkaantunut rikkaammalle, joka vaati maksua välittömästi, ja köyhä puolestaan pyysi lykkäystä. Kun rikas uhkasi viedä tapauksen oikeuteen, piispa vastasi: ”Pyhä evankeliumi opettaa olemaan ottamatta takaisin sitä minkä on antanut. Sinäkin voisit siis antaa tälle miehelle edes päivän aikaa maksamista varten.” Rikas mies suuttui: ”Evankeliumin opetukset eivät kuulu tähän millään tavalla!” Iisak totesi: ”Jos evankeliumi ei kuulu tänne, mitä minäkään täällä teen?” Vain viiden kuukauden piispuuden jälkeen Iisak vaati katolikokselta siunausta jättää piispan tehtävät ja lähteä erakkoelämään. Hengellisen intonsa ja syvällisen ymmärryksensä takia Iisak ei voinut tinkiä ihanteistaan eikä hyväksyä kompromisseja oikean ja väärän välillä.

Siunauksen saatuaan Iisak lähti etelää kohti ja asettui Matutvuorelle, joka sijaitsee nykyisen Iranin alueella Basrasta koilliseen. Mahdollisesti alue oli hänelle tuttu nuoruusvuosien evakkomatkalta. Iisak eli vuosia sikäläisten erakkojen tuntumassa kaikessa hiljaisuudessa. Hän söi vain kolme leipää viikossa sekä raakoja kasviksia. Ankarien kilvoitusten, kirjoitusten tutkimisen ja loputtomien kyynelten vuodattamisen seurauksena hänen näkönsä hämärtyi. Viimeisiksi vuosikseen Iisak siirtyi Rabban Šaburin luostariin.

Pyhä Iisak kilvoitteli paastoten ankarasti ja valvoen väsymättömästi. Hänen älynsä ja koko sielunelämänsä puhdistuivat hiljaisuudessa ja hänen henkensä virittyi palavaksi rukouksessa. Iisak oli hiljainen, ystävällinen, nöyrä ja sanoiltaan sävyisä. Rukoillessaan hän vuodatti kyyneliä kaikkien luotujen puolesta.

Elämänsä loppupuolella Iisak alkoi kirjoittaa opetuksiaan muistutukseksi itselleen sekä rohkaisuksi ja ohjaukseksi toisille. Vaikka hänen ruumiilliset silmänsä hämärtyivät, mielen kirkkaus ei kadonnut. Kun hän ei enää itse voinut kirjoittaa, hänen oppilaansa kirjoittivat hänen sanelustaan.

Pyhä Iisak nukkui pois korkean iän saavutettuaan ja hänet haudattiin 700-luvun alkuvuosina Rabban Šaburin luostariin. Abba Iisak on eräs kaikkien aikojen syvällisimpiä hengenelämän tuntijoita, ja hänen kirjoituksensa kuuluvat kristikunnan suurimpiin klassikoihin. Hän kuvailee tarkasti kaikki sisäisen elämän ja rukouksen tasot ja sävyt, myös korkeimmat asteet, jotka huipentuvat puhtaaseen rukoukseen ja Jumalaan yhtymiseen rakkaudessa. Iisak kuvaa jälkimmäisen saavuttanutta ihmistä rakkauden, armon ja säälin täyttämäksi: hänen sydämessään palaa rakkauden liekki kaikkia ihmisiä, eläimiä ja koko aineellista ja aineetonta luomakuntaa kohtaan. Tällainen vuodattaa kyyneleitä myös totuuden vihollisten, kaikenlaisten pahantekijöiden ja eläinten tähden rukoillen sisimmässään kaikkien pelastuksen ja koko luomakunnan puolesta.

Iisakin kirjoituksia on käännetty kreikaksi, arabiaksi, etiopiaksi, slaaviksi, venäjäksi, romaniaksi, latinaksi, ranskaksi, englanniksi, italiaksi, japaniksi ja suomeksi[3]. Noin tuhannen vuoden ajan ne ovat olleet kreikkalaisten ja slaavilaisten kilvoittelijoiden suosikkilukemistoa. Esimerkiksi ohjaajavanhus Hieronymos Eginalainen (k.1966) kehotti luonaan vierailleita lukemaan joka päivä yhden sivun Iisakia. Hän totesi myös, että jos jollakulla ei ole rahaa, menköön kadulle ja kerjätköön, jotta voisi ostaa abba Iisakin kirjan. Myös viime aikojen kuuluisin kreikkalainen ohjaajavanhus isä Paisios piti Iisak Syyrialaisen askeettisia opetuspuheita yhtä arvokkaana kuin kokonaista patristista kirjastoa. Hän itse piti kirjaa aina vuoteensa pääpuolessa ja tutkisteli sitä jatkuvasti. Kuuden vuoden ajan se oli ainoa kirja, jota hän luki. Paisios luki kirjasta päivittäin vain pienen jakson ja mietiskeli sen sanomaa päivän mittaan. Hän suositteli myös maallikoille samaa käytäntöä.