Pyhä Herman, Kazanin arkkipiispa

Pyhä Herman syntyi ylimysperheeseen Staritsan kaupungissa Tverin alueella noin vuonna 1505. Jo nuorena hän oppi rakastamaan rukousta ja pyhien kirjojen lukemista. Munkiksivihkimyksen hän otti vastaan 25-vuotiaana Volokolamskin luostarissa hengelliseltä ohjaajaltaan igumeni Gurilta, josta tuli sittemmin Kazanin arkkipiispa (ks. 4.10.). Herman solmi läheiset välit luostarissa vangittuna olleeseen pyhittäjä Maksimos Kreikkalaiseen (21.1.). Hän tutki innokkaasti luostarin suuren kirjaston kirjoja ja kilvoitteli ankarasti.

Kun Hermanin kotikaupungissa Staritsassa sijaitsevan Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen luostarin munkit saivat kuulla maanmiehensä hurskaasta elämästä, he valitsivat hänet johtajakseen vuonna 1551. Tverin arkkipiispa vihki Hermanin pappismunkiksi, korotti hänet arkkimandriitan arvoon ja nimitti hänet Staritsan luostarin johtajaksi. Herman huolehti innokkaasti luostarinsa ulkoisesta ja sisäisestä elämästä ja oli munkeille nöyryyden ja sävyisyyden esikuvana. Mutta kahden ja puolen vuoden kuluttua hän lähti luostarista uskoen sen johdon oppilaalleen pappismunkki Jobille (Iov), josta tuli sittemmin Venäjän ensimmäinen patriarkka. Itse hän palasi Volokolamskin luostariin jatkamaan rakastamaansa yksinäistä kilvoittelua tavallisena munkkina.

Venäjän vallattua Kazanin alueen sinne perustettiin vuonna 1555 piispanistuin, ja sen ensimmäiseksi piispaksi nimitettiin Volokolamskin luostarin entinen johtaja pyhä Guri. Hän sai tehtäväkseen perustaa Svijažkin kaupunkiin luostarin, jonka tuli olla ortodoksisen uskon keskuksena islaminuskoisten tataarien asuttamalla seudulla. Luostarin johtajaksi pyhä Guri kutsui Hermanin.

Svijažkin luostarista tuli kristillinen lähetyskeskus Volgan oikealla rannalla asuvien pakanoiden keskuuteen. Tietäen, että kirjat ovat valistuksen perusta, Herman kokosi kahdeksassa vuodessa luostariinsa yli 150 erilaista kirjaa. Hän oli arkkipiispansa innokas apuri uskonasioissa, ja pyhä Guri osoitti hänelle täyttä luottamusta. Gurin kuoltua piispainkokous piti Hermania ansiollisena nousemaan piispanistuimelle, ja vuonna 1564 hänet vihittiin Kazanin arkkipiispaksi. Herman johti hiippakuntaa menestyksellisesti muutaman vuoden ajan jatkaen edeltäjänsä aloittamaa työtä. Hän tehosti lähetystyötä, rakennutti kirkkoja, piti huolta luostarikilvoittelijoista ja perusti erään luostarin yhteyteen koulun.

Vuonna 1566 tsaari Iivana Julma kutsui pyhän Hermanin Moskovaan aikoen nimittää hänet Moskovan metropoliitaksi. Nähdessään kaikkialla pelkkää vääryyttä Herman yritti ojentaa tsaaria ja muistutti tätä tämän synneistä ja viimeisestä tuomiosta, mutta vihastunut tsaari karkotti totuutta puhuvan piispan luotaan. Hermanin ei annettu palata Kazaniin, vaan hän joutui jäämään vangittuna Moskovaan. Metropoliitaksi valittiin pyhä Filip (9.1.), jonka vainoa ja kärsimyksiä Herman joutui seuraamaan. Kun tsaari pian vaati vihoissaan Filipin tuomitsemista, oli pyhä Herman ainoa, joka uskalsi totuudenmukaisesti puolustaa häntä kirkolliskokouksessa, mutta hänen sanansa eivät pelastaneet Filipiä vankeudelta ja kuolemalta.

Tämä oli pyhän Hermanin viimeinen kuolemaa edeltävä kilvoitus. Hän siirtyi Herransa luo Moskovassa marraskuun 6. päivänä vuonna 1567 ruton aikana, mutta on mahdollista, että hänet murhattiin tsaarin käskystä. Hänet haudattiin piispallisesti Moskovaan. 27 vuoden kuluttua pyhän Hermanin tuoksuvat maalliset jäännökset siirrettiin Svijažkin asukkaiden pyynnöstä Svijažkiin, jolloin tapahtui ihmeellisiä parantumisia, muun muassa kaksi sokeaa sai näkönsä.