Pyhä Gregorius II, Rooman paavi

Gregorius syntyi Roomassa vuonna 669. Jo nuorena hän osoittautui älykkääksi ja lahjakkaaksi ja päätti omistaa lahjansa Jumalan palvelukseen. Paavi Sergius (687–701) vihki hänet alidiakoniksi. Gregorius toimi talouden- ja kirjastonhoitajana neljän eri paavin alaisuudessa vuosina 701–709. Hän luki herkeämättä kirkkoisien teoksia, ja hänestä kasvoi nopeasti merkittävä teologi. Jo diakonina Gregorius oli yksi Rooman kirkon johtohahmoista. Hänellä oli keskeinen rooli Konstantinopolissa vuosina 710–711 keisari Justinianos II:n kanssa käydyissä neuvotteluissa.

Gregorius vihittiin Rooman paaviksi 18.5.715. Hän oli luonteeltaan sävyisä mutta näkemyksiltään vahva johtaja, joka lujitti kirkon asemaa poliittisesti myrskyisenä aikana. Gregorius tuki ja jälleenrakennutti luostareita, jotka olivat raunioina lombardien hyökkäysten jäljiltä. Hän jopa muutti oman kotitalonsa pyhälle Agathalle omistetuksi luostariksi. Gregorius myös puolusti pyhien kuvien kunnioittamista ja vastusti keisari Leon ikonoklasmia sekä ylipäätänsä keisarin puuttumista kirkollisiin asioihin. Gregorius kehitti kirkon liturgista elämää ja järjesti muun muassa suuren paaston torstaipäiville erityisen ehtoollispalveluksen, joka toimitettiin aina tietyssä kirkossa. Traditio kasvoi sittemmin niin, että Roomassa on nykyäänkin suuren paaston jokaiselle päivälle oma nimikkokirkkonsa.

Gregorius oli erityisen kiinnostunut kirkon menestyksestä Pohjois-Euroopassa. Hän otti vastaan Baijerin ruhtinaan ja Wessexin entisen kuninkaan sekä selvitti lähetystyön mahdollisuuksia pohjoisilla alueilla. Gregorius antoi Wynfith-nimiselle miehelle uuden nimen Bonifatius (k. 754, muistopäivä 6.5.) ja siunasi tämän lähetystyöhön Saksassa. Lopputuloksena suuria alueita kristillistyi. Gregorius myös järjesti Englannista tuleville pyhiinvaeltajille Roomaan oman kirkon, koulun ja hautausmaan.

Pyhä Gregorius nukkui pois vuonna 731. Häntä pidetään 700-luvun merkittävimpänä paavina. Häntä kunnioitettiin pyhänä jo 800-luvulla.