Pyhä Gregorios, Agrigentumin piispa
Pyhä Gregorios syntyi Sisilian Preteriumissa, Agrigentumin lähistöllä vuoden 559 tienoilla. Hänen hurskaat vanhempansa Hariton ja Teodota uskoivat hänet kahdeksanvuotiaana kumminsa piispa Potamianuksen huostaan saamaan sivistystä niin hengellisessä kuin maallisessa kirjallisuudessa. Gregorios oppi nopeasti lukemaan. 12-vuotiaana hän osasi jo Psalttarin ulkoa, ja hänet vihittiin lukijaksi. Hänen kaunis äänensä ilahdutti kaikkia, jotka kuulivat hänen luentaansa. Gregorios mietiskeli jatkuvasti pyhiä kirjoituksia rukoillen ja paastoten, mikä sai hänet tulkitsemaan niitä yhä syvällisemmin. 17-vuotiaana hän näki näyn, jonka vahvistamana hän päätti lähteä pyhiinvaellukselle pyhille paikoille voidakseen ymmärtää Raamatun salaisuuksia yhä syvemmin.
Karthagossa Gregorios tapasi kolme munkkia, jotka olivat tulossa Roomasta, ja he päättivät lähteä yhdessä jalan kohti Jerusalemia. He eivät kuitenkaan paljastaneet Gregoriokselle nimiään. Matkalla ollessaankin Gregorios söi vain joka toinen tai kolmas päivä ja mietiskeli lakkaamatta pyhiä kirjoituksia. Veljet patikoivat noin 30 kilometriä päivässä. Tripolin ja eräiden Egyptin kaupunkien kautta kuljettuaan he saapuivat Jerusalemiin neljän kuukauden kuluttua. Kyynelsilmin he kunnioittivat Herramme läsnäolon pyhittämiä paikkoja. Gregorios tapasi pyhän kaupungin ja lähialueiden munkkeja saadakseen heiltä siunauksen ja kuullakseen heidän opetuksiaan. Suuren paaston Gregorios vietti eräässä Juudean erämaan luostarissa, missä kaikki munkit ihmettelivät hänen äärimmäistä askeesiaan ja hänessä ilmenevää nöyryyttä, kärsivällisyyttä ja ajatusten tarkkailemisen hyvettä.
Veljet lähtivät pääsiäiseksi Jerusalemiin, jossa patriarkka Makarios otti heidät sydämellisesti vastaan. Pyhän Hengen innoittamana patriarkka tiesi kolmen munkin nimet: Markus, Serapion ja Leontius. Makarios kiitti heitä lämpimästi Gregorioksen tuomisesta, koska näki tämän olevan valittu astia. Nuorukaisen hyveet olivat tehneet patriarkkaan vaikutuksen – eritoten se, kuinka väsymättömästi hän mietiskeli pyhiä tekstejä öisten valvomistensa aikana.
Pääsiäisen jälkeen kolme munkkia lähtivät kohti Roomaa ja jättivät Gregorioksen patriarkan huostaan. Paluumatkallaan he pistäytyivät Agrigentumissa ja kertoivat Gregorioksen vanhemmille ja muille kaupunkilaisille, kuinka enkelimäistä Gregorioksen elämä oli.
Helluntaina patriarkka vihki Gregorioksen diakoniksi. Gregorios jäi vuodeksi Öljymäellä olevaan luostariin, minkä jälkeen hän lähti neljäksi vuodeksi erämaan kitkeriin kilvoituksiin kokeneen vanhuksen ohjauksessa. Gregorioksen täydellistyminen kilvoitushyveissä ja todellisessa teologiassa oli niin silmiinpistävää, että häntä alettiin kutsua ”toiseksi Krysostomokseksi”.
Gregorios palasi erämaasta Jerusalemiin, jossa hän palveli kirkkoa vuoden päivät. Sen jälkeen hän siirtyi Antiokiaan, jossa hän asui patriarkka Eustathioksen hänelle antamassa keljassa. Gregorioksen viisautta ja käytännön hyveellisyyttä ihailivat kaikki kaupungin hurskaat ihmiset. Itse hän kuitenkin tunsi, että Jumala tahtoi hänen lähtevän Konstantinopoliin, ja tälle näylle kuuliaisena hän jätti Antiokian noin vuoden kuluttua.
Konstantinopolissa Gregorios asettui Pyhien Sergioksen ja Bakkoksen luostariin, jossa hän eli ikään kuin muukalaisena omalle ruumiilleen syöden vain vähän kasviksia lauantaisin ja sunnuntaisin. Yöt hän vietti rukoillen ja tutkien pyhän Johannes Krysostomoksen teoksia. Igumeni kertoi hänestä patriarkalle, joka lähetti tiedustelijoita koettelemaan Gregorioksen teologista tietämystä. He pyysivät häntä lukemaan ja selittämään erään vaikean kohdan pyhän Gregorios Teologin teoksista. Gregorios lausui kyseisen kohdan ulkomuististaan ja antoi siitä nöyrästi hyvin valaistuneen tulkinnan. Tämän jälkeen Gregorioksesta tuli patriarkan läheinen ystävä. Patriarkka vietti mielellään iltakausia keskustellen hänen kanssaan kirkon pyhistä opeista.
Älykkyydellään ja erehtymättömällä Raamatun ja pyhien isien tuntemuksellaan pyhä Gregorios saattoi takaisin totuuteen monia, jotka olivat hairahtuneet kirkkoa tuolloin vaivanneeseen monoteliittiseen harhaoppiin. Gregorios osallistui keisari Justinianoksen vuonna 553 koolle kutsumaan viidenteen ekumeeniseen kirkolliskokoukseen, jossa hän rauhallisesti ja varmaotteisesti kumosi harhaoppisten perustelut.
Keisarin ja koko hovin osoittama arvostus ei kiehtonut Gregoriosta. Hän päätti lähteä Roomaan. Siellä hän kunnioitti ensin pyhien apostolien Pietarin ja Paavalin sekä ensimmäisten marttyyrien hautoja, minkä jälkeen hän meni Pyhän Sabbaksen luostariin ja eli siellä hengellisen isänsä Markuksen alaisuudessa.
Näihin aikoihin Gregorioksen kotikaupungin Agrigentumin piispa Teodor kuoli, eivätkä kaupunkilaiset päässeet yksimielisyyteen seuraajasta. Lopulta eri ehdokkaiden edustajat päättivät lähettää lähetystön paavin luokse pyytämään häntä ratkaisemaan asian (vaikka Agrigentumin puoli Sisiliasta kuuluikin tuohon aikaan Konstantinopolin patriarkan alaisuuteen). Paavi oli kuullut Gregorioksen maineesta Konstantinopolin lähettiläiltään. Nyt hän näki ilmestyksen, jonka mukaan Gregorios asui Roomassa ja oli ainoa arvollinen ehdokas Agrigentumin piispanistuimelle. Gregorios ei onnistunut pakenemaan vihkimystä ja näin hänet lopulta vihittiin piispaksi.
Kun pyhä Gregorios toimitti ensimmäistä jumalalanpalvelusta kotikaupungissaan, yksi läsnä olleista piispoista näki kyyhkysen leijailevan ilmassa hänen päänsä yllä. Esipaimenena Gregorios kaitsi laumaansa vierailemalla seurakunnissa ja huolehtimalla siitä, että köyhiä autetaan ja nuoret saavat kristillisen kasvatuksen. Hän vihki pappeja ja diakoneja aina tarpeen mukaan.
Gregorios ei kuitenkaan saanut nauttia rauhasta pitkään. Sielunvihollinen lietsoi pappi Sabinuksen ja diakoni Crescensin kadehtimaan esipaimentaan, ja he alkoivat levittää hänestä väärämielisiä juoruja. He väittivät, että Gregorios oli syömättä ja juomatta Paholaisen voimalla ja että hänen suorittamansa parantamiset perustuivat noituuteen. He palkkasivat vielä ilotytönkin kertomaan, että pyhä oli maannut hänen kanssaan. Nöyrästi vääryyttä kärsineen, sävyisimmän Jeesuksen opetuslapsena Gregorios ei edes yrittänyt kumota vääriä syytöksiä. Osa kansasta oli valmis puolustamaan häntä väkivalloin, mutta hän esti heitä ilmoittamalla, että vuodattaisi mieluummin oman verensä kuin tulisi minkäänlaisen väkivallan tai vääryyden aiheuttajaksi. Gregorios vietiin vankilaan eikä hän vastustellut.
Pyhä Gregorios siirrettiin Roomaan, jossa hän oli kaksi ja puoli vuotta vangittuna. Hän kesti vankeuden kärsivällisesti ja sai rohkaisua pyhien apostolien ilmestymisestä. Hän kiitti Jumalaa, joka oli pitänyt häntä arvollisena kärsimään vääryyttä ja vainoa, ja muisteli Herran sanoja: ”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa.” (Matt. 5:10-11)
Lopulta Gregorios tuotiin kirkollisen tuomioistuimen eteen Konstantinopolin edustajien läsnä ollessa. Kun ilotyttö kutsuttiin todistamaan, häntä alkoi puistattaa ja hän myönsi valehdelleensa ja paljasti saman tien pyhää vastaan juonitelleiden koko petoksen. Gregorioksen syyttömyys kuulutettiin juhlallisesti pyhän Pietarin kirkossa liturgian yhteydessä. Paavi tuomitsi Sabinuksen, Crescensin ja heidän rikoskumppaninsa maanpakolaisuuteen. Gregorios ei kuitenkaan kantanut heille kaunaa, ja myöhemmin heidän sallittiinkin Gregorioksen pyynnöstä palata Agrigentumiin maallikkoina.
Kun Leucius-niminen hereetikko ja pyhäinjäännösten hävittäjä tuppautui Argigentiumin piispaksi, Gregorios ei halunnut enää sekaantua koko konfliktiin. Hän jätti harhaoppisen erottamisen ja Argigentumin kirkon kysymysten ratkaisemisen paaville ja pyysi vapautusta piispan tehtävistään. Gregorios lähti takaisin Konstantinopoliin, jossa hän sai vastaanottaa kunnianosoituksia keisarilta. Siellä hän asettui Pyhien Sergioksen ja Bakkoksen luostarin rauhaan. Kun kiista oli ratkaistu ja rauha palasi Agrigentumin kirkkoon, Gregorios palasi kotiin kansan suureksi iloksi. Pyhä Gregorios kaitsi Herran hänelle uskomaa laumaa, kunnes nukkui pois rauhassa vuonna 603.