Pyhä Gregentius, Najranin piispa

Pyhä Gregentius syntyi Milanossa 400-luvun lopulla. Hän sai hyvän kristillisen kasvatuksen ja osoittautui jo nuorena Jumalaa rakastavaksi ja hyveissä esimerkilliseksi. Hänet vihittiin diakoniksi heti kanonisen iän saavutettuaan. Hän kilvoitteli paastoten, ja hänen rukoustensa kautta tapahtui ihmeitä. Noustessaan vuorelle Milanon lähistöllä hän tapasi viisaan erakkomunkin, joka opetti hänelle syvemmin Jumalan tuntemista ja kirkon oppia. Gregentius toivoi pääsevänsä hänen oppilaakseen, mutta erakko profetoi Gregentiukselle, että tämä vaeltaa Roomaan ja sieltä Aleksandriaan, jossa hänet kutsutaan piispaksi Arabian kauimmaiseen kolkkaan. Apostolit Pietari ja Paavali olivat ilmestyneet Gregentiukselle jo aiemmin asettaen hänen ylleen piispan omoforin.

Roomassa Gregentius rukoili liikuttuneena Pietarin haudalla. Hän sai nähdä ilmestyksessä pyhän Pietarin, joka säteili taivaallista kirkkautta ja ilmoitti olevansa tulossa auttamasta Najranin kristittyjä. Pietari lupasi, että Gregentius käännyttäisi monia totuuteen ja taivaassa häntä odottaisi oma valtaistuin.

Vuoden 526 tienoilla Etiopian kuningas Elesbaan (24.10.) teki menestyksekkään sotaretken Himyariin eli Jemeniin, jonka hallitsija Dhu Nuwas oli surmannut satoja Najranin alueen kristittyjä ja ottanut tuhansia orjiksi. Alueen valloitettuaan Elesbaan nimitti sille aksumilaisen varakuninkaan ja palautti kristinuskon entiseen asemaansa. Hän oli henkilökohtaisesti mukana muuraamassa Pyhän Kolminaisuuden kirkon perustuksia pääkaupungissa Safarissa. Sen jälkeen hän kirjoitti Aleksandrian patriarkka Timoteos III:lle pyytäen tätä lähettämään Himyarin hajalle lyödyn kirkon piispaksi viisaan, jumalaapelkäävän ja täynnä apostolista intoa olevan miehen.

Patriarkka Timoteos ei kyennyt löytämään sopivaa henkilöä ja hän turvautui rukoukseen. Yöllä hänelle ilmestyi Afrikan kirkon perustaja ja suojelija apostoli ja evankelista Markus, joka ilmoitti Jumalan valinneen nuoren italialaisen nimeltä Gregentius, joka oli jo tullut Aleksandriaan ja majaili erään kristityn luona. Hämmästynyt ja iloinen patriarkka haetutti Gregentiuksen luokseen ja ilmoitti hänelle Jumalan valinnan. Keskusteltuaan Gregentiuksen kanssa muutaman päivän ajan Timoteos vihki hänet piispaksi ja lähetti Aksumiin. Siellä hänet todettiin tehtävään kaikin puolin sopivaksi, ja Elesbaan lähetti hänet Jemeniin.

Gregentius nousi Safarin piispanistuimelle kaupungin kristittyjen suuresti iloitessa. Hurskaan kuninkaan Elesbaanin tuella Gregentius alkoi opettaa ihmisiä ja vahvistaa heidän uskoaan. Hän vihki niin paljon uusia pappeja ja diakoneja, että jumalanpalveluselämä päästiin aloittamaan koko Himyarin alueella. Gregentius kävi kiivaita teologisia väittelyitä sikäläisten juutalaisten kanssa, muun muassa useita päiviä kestäneen julkisen väittelyn rabbi Herbanin kanssa. Kun keskustelu ei sujunut rabbin kaavailujen mukaan, tämä huudahti: ”Minkä tähden tuhlata aikaa hyödyttömiin todisteluihin? Jos tuo Jeesus kerran elää ikuisesti ja on Jumalan Poika, näyttäkää Hänet minulle, niin minä uskon Häneen!” Kun toiset juutalaiset yhtyivät tähän vaateeseen, Gregentius vetäytyi hetkeksi rukoilemaan. Jonkin ajan kuluttua maa tuntui järisevän ja taivas avautui idästä käsin. Kristus itse ilmestyi lähestyen heitä siinä kirkkaudessa, jossa Hän on tuleva toisen kerran. Kristityt täyttyivät ilolla, mutta juutalaiset olivat kauhistuneita ja kykenemättä sanomaan mitään heittäytyivät sokaistuneina maahan.

Tämän ilmestyksen jälkeen Gregentius esitti, että yksi juutalainen ottaisi kasteen, ja jos se ei tekisi häneen valaisevaa vaikutusta, kenenkään muun ei tarvitsisi täyttää lupaustaan. Kun tuo ensimmäinen juutalainen nousi vedestä, hän loisti iloa ja silminnähtävän kirkasta hohdetta. Tämän jälkeen juutalaiset otettiin katekumeeneiksi ja heitä alettiin valmistaa kasteeseen. Ensimmäisten joukossa oli rabbi Herban, jonka katumus oli vilpitöntä. Hän sai nimekseen Leo ja hänestä tuli kuninkaan neuvonantaja. Kastettuja juutalaisia oli kaiken kaikkiaan yli viisi tuhatta.

Koska opetuksen ja kristillispohjaisten lakien tarve oli suuri, Gregentius laati teoksen nimeltä Himyarilaisten lait, johon hän kokosi kristillisen elämän mukaisia sääntöjä ja periaatteita.1

Pyhä Gregentius rakennutti kirkkoja, sairaaloita ja muita hyväntekeväisyyslaitoksia. Suoritettuaan Jumalalta saamansa palvelustehtävän loppuun uskollisesti Gregentius nukkui pois Herrassa joulukuun 19. päivänä vuonna 552. Häntä suri koko kaupunki, joka kokoontui hänen hautajaisiinsa. Pyhän Gregentiuksen työtä jatkoi hänen hurskas poikansa2 Erdidos. Himyarin kirkko sai elää rauhassa vuoteen 572 saakka, jolloin persialaiset valtasivat Jemenin. 60 vuotta tämän jälkeen koko Arabian niemimaa joutui muslimien käsiin, ja he karkottivat kristityt Jemenistä lopulta kokonaan.


1 Teoksen kreikankielinen teksti on julkaistu sarjan Patrologia Graeca osassa 86 (568-620), jossa on myös edellä mainitun väittelyn kreikkalainen teksti (621-784).

2 Varhaiskirkon aikana myös naimisissa oleva voitiin vihkiä piispaksi. Gregentius on viimeisiä naimisissa olleita piispoja.