Pyhä Germanus, Pariisin piispa

Pyhä Germanus (Germain) syntyi Autunissa vuoden 496 tienoilla. Päätettyään opintonsa hän asui erään sukulaisensa luona, jonka kanssa he viettivät Jumalalle otollista elämää askeesissa, rukouksessa ja hymnejä laulaen. Autunin piispa vihki hänet papiksi, ja hänen seuraajansa nimitti Germanuksen pyhän Simforianin tunnetun luostarin johtajaksi. Joskus hänen ankaruutensa aiheutti kitkaa hänen ja piispan välille, mistä syystä hänet heitettiin useita kertoja vankilaan. Hänen sellinsä ovi avautui itsestään, mutta Germanus ei astunut kynnyksen yli ennen kuin sai siihen luvan.

Noin vuonna 555 kuningas Childebert nimitti Germanuksen Pariisin piispaksi. Germanus jatkoi piispanakin askeettista elämäänsä muuttamatta ruokailutapojaan tai vaatetustaan. Hän pysyi lopun ikäänsä munkkina ja askeetikkona pitäen samalla huolta laumansa pelastuksesta. Germanuksella riitti myötätuntoa niin hyville kuin pahoillekin, ja aina kun hänelle tarjoutui tilaisuus, hän vapautti vankeja ja orjia. Hän ruokki kerjäläisiä ja jakoi avustuksia köyhille, ja kun kirkon varat eivät riittäneet, hän turvautui kuningas Childebertiin, joka arvosti häntä erityisesti, sillä Germanus oli parantanut kuninkaan vakavan sairauden, jossa lääkärit eivät olleet pystyneet auttamaan. Germanus sai Jumalalta ihmeiden tekemisen lahjan, ja hän paransi monia sairaita rukouksillaan ja vapautti riivattuja. Hänen maineensa parantajana levisi laajalle.

Piispa Germanus perusti Pariisiin pyhälle ristille ja pyhälle Vincentiukselle omistetun luostarin, joka hänen kuolemansa jälkeen on tullut tunnetuksi hänen mukaansa nimellä Saint-Germain-des-Prés. Hän toi sinne Simforianin luostarin munkkeja, jotta sielläkin vakiintuisi Lérinsin luostarisääntö. Hän tunsi kirkon perinteen ja piti huolta Gallian kirkon rauhasta ja yhtenäisyydestä. Hän oli ratkaisevassa roolissa Toursin kirkolliskokouksessa (566) ja kutsui koolle kaksikin kirkolliskokousta Pariisiin (557).

Kuningas Childebertin seuraajan kuoleman jälkeen valtakunta jaettiin neljän veljenpojan kesken. Heistä Pariisin kuningas Charibert oli jumalaton ja irstas mies, joka otti vaimoikseen kaksi sisarusta. Hän ei piitannut piispan määräämästä ekskommunikaatiosta, mutta pian sen jälkeen Jumala antoi sekä kuninkaan että hänen toisen vaimonsa kuolla.

Toimittuaan vuosikausia rauhan rakentajana ja esikuvallisena esipaimenena Pariisin esipaimen pyhä Germanus nukkui pois Herrassa 80 vuoden iässä toukokuun 28. päivänä vuonna 576. Hänet haudattiin Pariisin-luostarinsa kirkkoon. Kun tulipalo hävitti Pariisia vuonna 585, pyhä Germanus ilmestyi pelastamaan liekeistä ihmisiä, jotka olivat etsineet suojaa hänen hautakammionsa läheltä.