Pyhä Gelasius, Rooman paavi

Gelasius oli pohjoisafrikkalaista sukujuurta, mutta varttui Roomassa. Hän sai toimia kahden pyhän paavin, Simpliciuksen (468–483) ja Felix III:n (483–492), sihteerinä. Vielä paaviksi tultuaankin Gelasius tapasi kirjoittaa kirjeensä omin käsin. Hänen tyylinsä on hyvin hienostunutta ja eloisaa. Gelasiuksen sanotaan olleen tuotteliain kirjoittaja ensimmäisten viiden vuosisadan paavien joukossa, mutta meidän aikaamme on säilynyt ainoastaan kuusi varsinaista kirjoitelmaa sekä 42 kokonaista kirjettä ja 49 katkelmaa.

Gelasius rakasti rukousta, katumusta ja opiskelua. Hän kehitti kirkon elämää monin tavoin. Hän pyrki kohentamaan papiston koulutusta. Gelasius kokosi ja korjasi marttyyrien ja pyhien muistopäiväluetteloita sekä kirkollisia päätöksiä, joihin hän sisällytti myös idän paikallissynodien säädöksiä. Hän hioi kirkollisia toimituksia sekä laati ja muokkasi rukouksia, siunauksia ja veisuja. Pyhä Gelasius vastusti pakanallista lupercalia-juhlaa¹, jota monet kristityt vielä 400-luvulla viettivät.

Kun manikealaiset opettivat viinin olevan luonnoltaan epäpuhdasta, Gelasius vahvisti, että pyhällä ehtoollisella on jaettava sekä leipä että viini. Hän pyrki myös kitkemään kirkosta simonian eli pappis- ja piispanvihkimysten ostamisen. Pyhä Gelasius määräsi kirkollisveron jaettavaksi neljään osaan: yksi osa piispoille, toinen papeille, kolmas köyhille ja neljäs kirkkorakennuksille. Hän itse jakoi puutteenalaisille niin paljon kirkon varoja, että häntä alettiin kutsua ”köyhän kansan paaviksi”.

Gelasius oli ”Pietarin istuimen” eli Rooman paavin aseman vahva puolustaja. Konstantinopolin patriarkka Eufemios ei voinut hyväksyä Gelasiuksen näkemystä Rooman kirkon ylivertaisuudesta Konstantinopoliin nähden. Gelasius puolusti myös Aleksandrian ja Antiokian patriarkaattien oikeuksia Konstantinopolin ylivaltapyrkimyksiä vastaan. Keisari Anastasios vastusti Gelasiusta ja hänen yrityksiään korjata idän ja lännen kirkon tulehtuneet välit.

Pyhä Gelasius uskoi, että kirkko on ylimmäinen voima maan päällä ja siksi sen rinnalla ei voi painaa edes keisarin sana, sillä valtion valta on luonteeltaan väliaikaista. Papiston hengellinen, pyhä valta sen sijaan on ikuista. Silti kirkon edustajien kuuluu alistua valtakunnan lakeihin aineellisissa asioissa. Tämä kahden valtapiirin teoria oli Gelasiuksen tärkein aatehistoriallinen anti.

Pyhä Gelasius nukkui pois vuonna 496. Häneltä ei jäänyt omaisuutta, sillä hän oli antanut köyhille kaiken mitä hänellä oli.