Pyhä Eugenios Aitolialainen

Pyhä Eugenios syntyi vuonna 1595 samassa läntisen Kreikan Aitolian Megadendronin kylässä, joka tultiin sittemmin tuntemaan myös pyhän apostolienvertaisen Kosmas Aitolialaisen (24.8.) synnyinkylänä. Eugenios jätti jo hyvin nuorena kotinsa, jossa hänen isänsä toinen vaimo oli kohdellut häntä huonosti. Hän pakeni Blokhoksen luostariin, jossa pappismunkki Arsenios otti huolekseen hänen kasvatuksensa ja vei hänet sitten Trobatonin pieneen Jumalanäidin luostariin saamaan lisäoppia.

Eugenios vihittiin jo nuorena munkiksi ja diakoniksi. Kun pappismunkki Arsenios lähti pyhiinvaellukselle Pyhään maahan, hän poikkesi Athosvuorelle ja jätti nuoren munkkidiakonin piispa Haralampoksen huostaan. Tämä oli vetäytynyt Kseropotamoksen luostariin viettämään vanhuudenpäiviään. Hänen ohjauksessaan Eugenios edistyi vanhan kreikan opinnoissaan. Kun hän kuuli, että arabit olivat surmanneet hänen hengellisen isänsä Arsenioksen, hän jätti Athoksen ja palasi Trobatonin luostariin.

Sittemmin Eugenios kävi Pyhällä maalla ja Aleksandriassa. Patriarkka Kyrillos Lukaris, joka suuresti ihaili hänen hyveellisyyttään ja sivistystään, vihki hänet papiksi Aleksandriassa vuonna 1619. Eugenios oli tuolloin noin 24 vuoden ikäinen. Ensimmäisen liturgiansa Eugenios toimitti Siinain vuoren huipulla. Sitten hän palveli useita vuosia pappina Pyhän Konstantinoksen kirkossa Jerusalemissa.

Vuonna 1622 Eugenios palasi Kreikkaan. Luostaritoveriensa askeettisten kilvoitusten innoittamana hän oli innokas jatkamaan opintojaan ja viemään ne loppuun, mutta tämä oli vaikea ja kalliiksi käyvä yritys turkkilaisen sortovallan raskaina aikoina. Hän opiskeli eri kouluissa muun muassa Trikalassa, Kefaloniassa ja Zakynthoksen saarella sikäläisen tunnetun opettajan Teofilos Korydalleoksen johdolla, joka otti lahjakkaan oppilaansa asumaan omaan kotiinsa. Kahdeksan vuoden kuluttua Kyrillos Lukaris, joka oli juuri palautettu viidennen kerran ekumeeniseksi patriarkaksi, kutsui Korydalleoksen Konstantinopoliin. Tämä otti mukaansa oppilaansa. Eugenios ei kuitenkaan epäröinyt oikaista opettajansa pyhää ehtoollista koskevia erehdyksiä ja moittia hänen kiukkuisia ja kiivaita ilmaisujaan. Eugenios joutui myös kärsimään vainoista, joiden kohteena oli erityisesti patriarkka Kyrillos Lukaris. Vaino johti patriarkan teloitukseen vuonna 1638. Eugenios oli murheissaan nähdessään kirkon hajaannuksen ja päätti omistaa elämänsä ortodoksisuuden puolustamiseen.

Tämä asenne vihastutti uutta latinalaismielistä patriarkkaa Kyrillos Kondarista, joka teetätti kotietsinnän Eugenioksen kotona. Eugenios oli kirjoittanut veisuja Kyrillos Lukariksen kunniaksi, jota piti marttyyrina. Hän puolusti hyväntekijänsä muistoa patriarkan edessä, minkä seurauksena hänet karkotettiin. Pian patriarkka Kondaris kuitenkin joutui epäsuosioon ja turkkilaiset murhasivat hänet. Uusi patriarkka Parthenios asetti Eugenioksen takaisin asemaansa ylistäen hänen hurskauttaan. Kilpailu patriarkan asemasta ja papiston tekemät kompromissit ajoivat hänet kuitenkin pian pois Konstantinopolista kotiseudulleen. Siellä hän oli valmis antamaan tietonsa veljiensä palvelukseen ottamatta kunniaa itselleen.

Eugenios aloitti opettajan tehtävänsä Kreikan länsirannikolla Artassa ja siirtyi sitten pieneen Aitolikonin kaupunkiin, missä hänen ympärilleen kasvoi yhä suurempi oppilasjoukko. He iloitsivat paitsi hänen opetuksestaan myös hänen antamastaan evankelisen elämän esikuvasta. Kukaan ei osannut yhtä hyvin kuin Eugenios ”iloita iloitsevien kanssa ja itkeä itkevien kanssa”.19 Kerran hän auttoi vankeja, jotka yllättäen pakenivat, minkä seurauksena hän joutui itse vankilaan ja hänet määrättiin maksamaan paenneiden vapautussumma. Tämän epäoikeudenmukaisuuden nähdessään ihmiset alkoivat heitellä kivillä turkkilaista johtomiestä. Estääkseen verilöylyn kaupungin johtomiehet keräsivät tarpeellisen rahamäärän, ja näin Eugenios pystyi jatkamaan tehtäväänsä. Hän lähti nopeasti Aitolikonista ja opetti neljä vuotta Mesolongionissa. Turkkilais-venetsialaisen sodan aikana (1645), joka aiheutti suurta kärsimystä kreikkalaisille, hän oli ”kaikkea kaikille” ja vahvisti uskossa niitä, jotka olivat ajautuneet epätoivoon. Hämmennys kreikkalaisten keskuudessa lisääntyi, kun venetsialaiset valtasivat Naupaktoksen.

Uutena apostolina Eugenios lähti Karpenisioniin (Karpenisi), jossa ei siihen aikaan ollut yhtään toimivaa koulua. Hän perusti sinne koulun, joka levitti hyvää tekevää valoaan koko laajalla ja vaikeakulkuisella Agrafan vuoristoseudulla melkein kaksi vuosisataa. Myös pyhä apostolienvertainen pappismarttyyri Kosmas Aitolialainen (24.8.) piti häntä esikuvanaan. Eugenios piti opettamista jumalallisena tehtävänä, josta opettajan täytyy tehdä tiliä Jumalalle. Hän uhrasi kaiken aikansa oppilailleen ja piti erityisesti huolta siitä, että he eläisivät evankeliumin mukaisesti. Tämä oli hänelle vielä tärkeämpää kuin itse opinnot. Hän rakennutti Karpenisioniin Pyhälle Kolminaisuudelle omistetun kirkon, jakoi almuja ja kehotti rikkaita ja vaikutusvaltaisia auttamaan tarpeessa olevia ja köyhiä. Eugenioksen isällisestä rakkaudesta ja oikeudenmukaisuudesta huolimatta jotkut hänen oppilaistaan alkoivat kadehtia häntä ja jättivät hänet perustaakseen kilpailevia kouluja ja panetellen entistä opettajaansa. Tämä koski pyhää Eugeniosta sydämen syvyyksiin saakka, mutta hän kesti kaiken kärsivällisesti. Vähitellen hänen vastustajansa yksi toisensa jälkeen katuivat ja pyysivät häneltä anteeksi.

Toimittuaan kuusitoista vuotta opettajana Karpenisionissa Eugenios tahtoi viettää elämänsä loppuajan luostarin hiljaisuudessa. Vuonna 1661 hän hyväksyi Agrafan alueen Branianan kyläläisten ehdotuksen, että hän asettuisi pieneen Pyhän Paraskevan luostariin. Hän ei kuitenkaan löytänyt sitä hiljaisuutta, jota hän niin kovasti kaipasi, koska hänen ympärilleen kerääntyi taas oppilaita ja luostariin muodostui uusi koulu. Kun vanhuus esti Eugeniosta antamasta säännöllistä opetusta, hän ohjasi ja neuvoi oppilaitaan isällisen rakkauden täyttämissä tapaamisissa. Hän ylläpiti myös laajaa kirjeenvaihtoa Kreikan johtavien miesten kanssa ja kehotti heitä antamaan almuja, perustamaan kirkkoja ja varsinkin kehittämään kouluja ja opettamaan kristinuskoa.

Vietettyään vielä kaksi lyhyttä ajanjaksoa Karpenisionissa Eugenios päätti maallisen elämänsä luostarissa. Hän oli kokonaan suuntautunut kohti taivaallisia hyvyyksiä ja todellista vapautta Jumalassa. Pyhä Eugenios antoi sielunsa rauhassa Jumalan käsiin elokuun 5. päivänä vuonna 1682.