Pyhä Claudius, Besanconin piispa

Pyhä Claudius syntyi vuonna 607 Besanconin[1] kuvernöörin perheeseen. Nuoruudessaan hän ravitsi sieluaan pyhien elämäkertojen lukemisella, mutta vartuttuaan hänestä tuli sotilas. Noin 20 vuoden ikäisenä hän jätti maallisen armeijan ja liittyi Kristuksen pyhiin sotavoimiin, nimittäin Besanconin kaniikkien eli tuomiokapitulin jäsenten joukkoon, jotka noudattivat piispansa laatimaa sääntöä eläen niin kuin luostarissa. Innostuneesta Claudiuksesta tuli pian esikuva toisille kaniikeille ja katedraalikoulun opettaja. Hän söi niukan aterian kerran päivässä ja valvoi koko yön lukien ja rukoillen.

Vietettyään kaksitoista vuotta askeesissa tuomiokapitulin jäsenenä hän meni munkiksi tunnettuun Condatin luostariin. Hän söi juuria ja nukkui olkikasassa eläen esimerkillisenä askeettina. Luostarin johtajan Injuriosuksen kuoltua Claudius joutui veljestön vaatimuksesta vastentahtoisesti tämän seuraajaksi. Vedottuaan kuningas Klodvig II:een Claudius onnistui tämän puolison Bathildiksen (30.1.) tuella saamaan niin runsaan lahjoituksen, että se riitti luostarin ja sen lukemattomien pyhiinvaeltajien ylläpitoon, seudun köyhien avustamiseen ja luostarin rakennusten laajentamiseen. Claudius otti käyttöön pyhän Benedictuksen luostarisäännön ja opetti munkeille hyveitä niin opetuspuheilla kuin isällisillä nuhteilla.

Besanconin piispa Gervasiuksen kuoltua kansan ja papiston keskuudessa oli erimielisyyttä siitä, kenestä tulisi hänen seuraajansa. Kun he alkoivat rukoilla, he kuulivat taivaallisen äänen, joka kehotti tekemään Claudiuksesta heidän esipaimenensa. Tämä kieltäytyi aluksi mutta joutui sitten alistumaan Jumalan tahtoon.

Piispana Claudius jatkoi munkin askeesia ja vietti yhteisöelämää kaniikkien kanssa. Hän kävi köyhien luona ja kehotti ihmisiä kääntymään ja avustamaan tarvitsevia. Seitsemän vuoden kuluttua hän menetti toivonsa saada veltot papit parantamaan tapojaan. Claudius luopui piispuudestaan ja palasi takaisin luostariinsa vuonna 693.

Pyhä Claudius eli luostarissa rauhassa kuusi vuotta ja antoi sielunsa Jumalan käsiin 6. kesäkuuta 699. Hänen maalliset jäännöksensä löydettiin 1200-luvulla maatumattomina. Reliikkien ansiosta tapahtui monia ihmeitä, jotka tekivät niistä suositun pyhiinvaelluskohteen, kunnes vallankumoukselliset tuhosivat niistä suurimman osan vuonna 1794.