Pyhä Calixtus I, Rooman paavi

Pyhä Calixtus (Callistus) syntyi Roomassa, Trasteveren kaupunginosassa. Hän oli kristitty orja, joka osoittautui niin lahjakkaaksi ja älykkääksi, että pääsi hoitamaan isännältään saamiensa rahojen turvin pankkia, johon kristityt uskoivat rahansa. Hyväntahtoinen Calixtus oli kuitenkin liian avokätinen taloudenhoidossa ja menetti hänelle uskotut rahat. Hädissään hän pakeni Roomasta.

Calixtus pidätettiin laivassa, josta hän vielä yritti paeta hyppäämällä mereen, mutta hänet naarattiin kiinni ja palautettiin isäntänsä luokse. Kristityt yrittivät saada hänet vapaaksi keräämällä puuttuvan summan kokoon, mutta Calixtus pidätettiin jälleen hänen jouduttuaan riitaan synagogassa, josta hän yritti saada rahaa, ilmeisesti velkoja periessään. Hänet tuomittiin pakkotyöhön Sardinian kaivoksiin.

Aikanaan Calixtus vapautettiin yhdessä muiden kristittyjen vankien kanssa keisari Commoduksen rakastajattaren Marcian pyynnöstä. Calixtuksen terveys oli heikentynyt niin, että paavi Victor I myönsi hänelle eläkkeen ja lähetti hänet toipumislomalle Antiumiin, jossa hänen ruumiillinen tilansa alkoi kohentua. Kova työ oli muokannut nuorukaisen luonnetta ja jalostanut hänen sieluaan. Vuoden 199 tienoilla Rooman paavi pyhä Zefyrinus nimitti Calixtuksen vastaamaan kristittyjen julkisesta hautausmaasta. Hautausmaa sijaitsee Via Appian varrella ja tunnetaan nykyään San Callistuksen hautausmaana, jonne on haudattu 46 Rooman varhaista piispaa ja tuhansia marttyyreita. Calixtus laajensi hautausmaata hankkimalla yksityisiä alueita kirkon omistukseen.

Paavi Zefyrinus vihki Calixtuksen diakoniksi. Paavista tuli Calixtuksen ystävä ja ohjaaja. Kun Zefyrinus kuoli vuonna 217, kaupunkilaiset ja papisto valitsivat Calixtuksen Rooman piispaksi eli paaviksi.

Pyhä Calixtus oli niin armahtavainen katuvia syntisiä kohtaan, että hän otti käytännöksi antaa synninpäästön kaikista kadutuista synneistä. Tämä oli rohkea päätös, sillä alkukirkon suhtautuminen kasteen jälkeen tehtyihin synteihin oli hyvin ankara. Pyhä Hippolytos oli kauhistunut ja pahoillaan siitä, että murhaan, huorintekoon tai aviorikokseen syyllistyneet saattoivat nyt päästä osallistumaan ehtoolliselle. Calixtusta syytettiin hereetikoksi. Häntä soimattiin muun muassa siitä, että hänen mielestään useampikaan avioliitto – ennen kastetta – ei olisi este pappeuteen ja että kuolemansyntikään ei välttämättä oikeuttaisi piispan viraltapanoon. Närää aiheutti myös Calixtuksen ratkaisu erääseen varhaisseurakunnan kiperään ongelmaan: seurakunnassa oli paljon varakkaita vapaita naisia, joille ei ollut tarjolla kristittyjä aviopuolisoita. Calixtus sääti, että vapaat kristityt naiset saattoivat mennä naimisiin seurakunnassa olevien orjien kanssa, vaikka tämä oli vastoin valtion lakia ja tapoja.

Sävyisää ja anteeksiantavaa Calixtusta syytettiin myös siitä, että hän oli liian lempeä harhaoppisia kohtaan, vaikka hän erottikin kirkon yhteydestä Sabelliuksen, joka kielsi Jumalan persoonien erillisyyden.

Viisi vuotta Rooman seurakuntaa johdettuaan pyhä Calixtus kuoli marttyyrina vuonna 222, ilmeisesti kristittyjä vastaan puhjenneen kansannousun aikana. Hänet haudattiin Calepodiuksen hautausmaalle Via Aurelian varrelle. Pyhän Calixtuksen reliikit siirrettiin 800-luvulla Rooman Trastevereen Santa Marian kirkkoon. Calixtus oli aikanaan itse hankkinut maan kirkon rakentamista varten. Tontin ostamisesta kerrotaan, että kun eräät kapakanpitäjät väittivät tontin kuuluvan heille, keisari Alexander Severus ilmoitti, että ”minkä tahansa jumalan palvonta on parempi kuin kapakka”. Tälle tontille rakennettiin Pyhän Calixtuksen kirkko, jonka tuntumaan sittemmin nousi maineikas Santa Marian kirkko.