Pyhä Bathildis, kuningatar ja nunna

Tanskalaiset merirosvot kaappasivat vuonna 641 Englannista 11-vuotiaan anglosaksitytön nimeltä Bathildis[1]. He myivät hänet orjaksi Erchinoald-nimiselle ylimykselle, joka työskenteli Neustrian[2] kuninkaan Klodvig II:n (637–655) palatsin esimiehenä. Bathildis oli hyvin hienokäytöksinen ja kaunistui päivä päivältä. Erchinoald alkoi ihailla neitoa ja vaimonsa kuoltua kosi häntä. Bathildis kieltäytyi sanoen tahtovansa mieluummin ryhtyä nunnaksi. Hänen suosionsa hovissa kuitenkin kasvoi entisestään, ja vuonna 649 hän vastasi myöntävästi kuningas Klodvig II:n kosintaan. Näin orjatytöstä tuli 19-vuotiaana frankkien kuningatar.

Klodvig II:lle ja Bathildikselle syntyi kolme poikaa, joista jokainen kruunattiin aikanaan kuninkaaksi omalla vuorollaan.[3] Klodvig II:n kuollessa vuonna 655 vanhin heistä oli kuitenkin vain viisivuotias, joten Bathildis jäi sijaishallitsijaksi.

Kuningattarenakin Bathildis oli hurskas ja palavamielinen kristitty. Hän piti munkkeja ja nunnia kuin omina sisarinaan ja veljinään ja auttoi köyhiä, orpoja ja muukalaisia aina tilaisuuden tullen. Bathildis oli myös perustamassa ainakin kahta luostaria ja tuki useita muita. Hän haaveili nunnan elämästä itsekin. Bathildis halusi olla kuuliainen piispoille ja tukea kirkkoa kaikin tavoin. Piispojen keskuudessa esiintynyttä lahjontaa ja vihkimysten ostamista hän kuitenkin vastusti ja yhdessä tunnollisten piispojen kanssa pyrki palauttamaan järjestyksen kirkkoon.

Bathildis ei koskaan unohtanut omaa taustaansa ja raskaita kokemuksiaan. Siksi hän puolusti aina ihmisen oikeutta vapauteen ja käytti suuria summia rahaa vangittujen vapauttamiseen. Ihmisarvon puolustajana Bathildis pyrki kitkemään orjakaupan kokonaan valtakunnastaan.

Bathildiksen kymmenvuotinen hallintokausi oli rauhatonta aikaa. Hän joutui keskelle poliittisia juonitteluja ja sotilaallisia uhkia. Ruhtinaskunnat riitelivät keskenään ja Bathildis pyrki estämään suurempien levottomuuksien puhkeamisen.

Bathildiksella oli monenlaisia vastustajia, ja lopulta hänet syrjäytettiin vallankaappauksella vuonna 665. Bathildis oli lähinnä helpottunut, sillä nyt hän saattoi toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa. Hän luopui kaikesta loistostaan ja kunniastaan huojentunein mielin ja vetäytyi perustamaansa Chelles’n luostariin. Bathildis alkoi kilvoitella tavallisena sisarena osoittautuen pian koko luostarin nöyrimmäksi. Hän oli kuuliainen luostarin johtajalle, pyhälle Bertillalle (5.11.) ja kunnioitti tätä koko sydämestään.

Nunnanakin Bathildis vieraili sairaiden luona, ja hänen rakkautensa ja lämpönsä levisivät kaikkialle. Hänen poikiensa käymät valtataistelut ja katkerat juonittelut toisiaan vastaan murehduttivat häntä, mutta hän pani luottamuksensa Jumalaan ja säilytti toivonsa.

Viitisentoista vuotta kilvoiteltuaan pyhä Bathildis menehtyi pitkän ja tuskallisen sairauden murtamana 30.1.680. Muutama päivä ennen kuolemaansa hän oli nähnyt portaat, joita pitkin hän lähti enkelien kanssa nousemaan. Häntä alettiin kunnioittaa pyhänä sekä Ranskassa että Englannissa. Pyhän Bathildiksen reliikit todettiin maatumattomiksi vuonna 833. Hänen pyhyytensä vahvisti virallisesti paavi Nikolaos I (858–867). Hauta avattiin 13.7.1631, jolloin reliikkejä kosketelleille nunnille tapahtui ihmeparanemisia. Chelles’n luostari säilytti erinomaiset suhteet ja yhteydet anglosaksiseen Englantiin, josta monet nunnat kävivät siellä opissa.

Kuvataiteessa pyhä Bathildis on esitetty kruunattuna nunnana, jonka tunnuksena ovat taivaaseen nousevat portaat. Hän pitelee käsissään joko perustamaansa luostaria tai luutaa, joka symboloi hänen palvelualttiuttaan. Eräissä maalauksissa hän antaa almuja tai leipää. Taiteilijat ovat myös kuvanneet näkyä, jossa hän näkee edessään ristiinnaulitun Kristuksen.