Pyhä Attikos, Konstantinopolin patriarkka

Pyhä Attikos syntyi Armenian Sebasteiassa 300-luvun puolivälissä. Sikäläiset munkit kasvattivat hänet hurskauteen, mutta samalla myös perehdyttivät hänet Makedonioksen harhaoppiin, joka kielsi Pyhän Hengen jumaluuden. Nuorena Attikos uskoi tähän opetukseen, mutta vartuttuaan luopui siitä. Hän siirtyi ortodoksien puolelle ja alkoi innokkaasti kilvoitella munkkina. Keisari Teodosios I:n (379–395) aikana hän asettui Konstantinopoliin ja toimi pappina Pyhän Sofian kirkossa.

Attikos ei ollut saanut paljon koulutusta, mutta hänellä oli erinomainen muisti, häntä elähdytti suuri uskoninto ja hän osasi saarnatessaan koskettaa uskovien sydäntä. Kaunopuheisuutensa ja hyveittensä tähden häntä pidettiin sopivana seuraajana Konstantinopolin arkkipiispalle Arsakiokselle. Vuonna 406 Teodosioksen pojan Arkadioksen hallituskaudella Attikos nimitettiin arkkipiispaksi. Hän ohjasi kirkkoa viisaasti yli kaksikymmentä vuotta järkkymättömänä oikeassa opissa ja tekemättä kompromisseja kristillisessä moraalissa. Harhaopin vallassa olleisiin ja skismaan ajautuneisiin hän kuitenkin suhtautui lempeästi välttäen liiallista ankaruutta. Tasapainoisen suhtautumisensa vuoksi hän onnistuikin palauttamaan suuren joukon harhaoppisia takaisin kirkon helmaan, ja hänen elämänsä lopulla rauha vallitsi jälleen kirkon piirissä.

Attikoksen tunnetuin teko on se, että vuonna 422 hän palautti pyhän Johannes Krysostomoksen nimen kirkon liturgisiin muistelukirjoihin, joista se oli epäoikeudenmukaisesti poistettu. Näin hän lakkautti tästä asiasta syntyneen skisman. Hän myös kastoi Teodosios II:n vaimon keisarinna Eudokian ja toimitti Pyhän Sofian kirkon uudelleen vihkimisen. Vanha kirkko oli palanut vuonna 404, pyhän Johannes Krysostomoksen karkotuspäivänä. Pyhä Attikos nukkui rauhassa kuolonuneen vuonna 425. Häntä muistellaan Konstantinopolin patriarkkana, vaikka patriarkka-termi sai teknisen merkityksensä vasta hieman myöhemmin.