Pyhä Anskar, Tanskan suojelija ja Ruotsin valistaja

Tanskan suojelija ja Ruotsin valistaja pyhä Anskar (Ansgarius) syntyi Pohjois-Ranskassa vuoden 801 tienoilla. Hän opiskeli Corbien benediktiiniluostarin koulussa, jossa hänet myös vihittiin munkiksi. Sieltä hän siirtyi Pohjois-Saksaan Weserjoen rantamille, jonne corbielaiset perustivat vuonna 822 ”Uutena Corbiena” tunnetun luostarin. Sen apotti Warin Walan erityinen sydämenasia oli Skandinavian suuntaan tehtävä lähetystyö.

Munkki Anskar tunnettiin sekä taitavana sananjulistajana että köyhien auttajana. Hän otti evankeliumin käskyt kirjaimellisesti. Hän pesi köyhien jalkoja ja tarjosi heille aterioita. Anskar kilvoitteli kaikessa hiljaisuudessa pitämällä karkeajouhista aluspaitaa ja eli pelkällä vedellä ja leivällä niin kauan kuin hänen terveytensä salli. Psalmeja lukiessaan hänellä oli tapanaan lisätä jokaisen psalmin loppuun pieni rukous; tämä tapa levisi vähitellen laajalle.

Paavi Paschalis I (817–824) antoi vuonna 822 siunauksen käynnistää lähetystyö Skandinaviassa. Työtä johti arkkipiispa Ebo, jolla oli läheiset suhteet frankkien hoviin. Hän perusti Tanskaan seurakuntia ja rakennutti kirkkoja. Tanskan kuningas Harald Klak kastettiin vuonna 826 Saksan keisarin Ingelheimin linnassa. Tuolloin päätettiin, että nuori munkki Anskar ryhtyisi jatkamaan Ebon aloittamaa työtä. Anskar lähti Haraldin kanssa Tanskaan kuninkaan ohjaajaksi ja tanskalaisten hengelliseksi opettajaksi.

Anskarin työ eteni hyvin. Hän säilytti luostarissa omaksumansa askeettisen elämäntavan ja kurinalaisuuden myös lähetysmatkoillaan. Hän ei ryhtynyt mihinkään puhumatta asiasta ensin Jumalan edessä. Lukuisia tanskalaisia kastettiin ja muutamia heistä lähetettiin Saksan luostareihin opiskelemaan. Paavi Eugenius II (824–827) ylisti Anskarin saavutuksia. Tilanne vaikeutui kuitenkin vuonna 827, kun Harald syöstiin vallasta ja kirkon toimintaedellytyksiä rajoitettiin.

Vuonna 829 Ruotsin kuningas Björn lähetti frankeille pyynnön lähettää heidän maahansa kristittyjä lähetyssaarnaajia. Anskar seuralaisineen lähti Ruotsiin, jossa heidän määränpäänsä oli Upplannin keskus Birka, Mälarjärven rantamilla (Tukholman lähistöllä). Merellä viikingit hyökkäsivät heidän laivansa kimppuun, ja seurue menetti muun muassa kaikki mukanaan olleet pyhät kirjansa. Anskar ja hänen miehensä saapuivat Birkaan jalkapatikassa.

Anskar otettiin ystävällisesti vastaan. Hän viipyi maassa puolitoista vuotta. Seudulla oli useita kristittyjä vankeja, jotka iloitsivat päästessään taas osallistumaan ehtoolliseen. Kansa kuunteli mielellään evankeliumin opetuksia, mutta vain harvoja kastettiin. Huomattavin heistä oli Birkan päämies Herigar, yksi kuninkaan neuvonantajista. Herigar ja Anskar rakensivat Ruotsin ensimmäisen kirkon.

Palattuaan Pohjois-Saksaan Anskar nimettiin Hampurin piispaksi. Hän teki vuosina 831–832 matkan Roomaan, jossa hän ystävystyi paavi Gregorius IV:n (827–844) kanssa. Paavi korotti vuonna 834 Hampurin hiippakunnan arkkihiippakunnaksi ja antoi Anskarille paavillisen valtuutuksen toimia ”ruotsalaisten, tanskalaisten, slaavilaisten sekä muiden pohjoisten alueiden kansojen keskuudessa”.

Anskar vastusti viikinkien harjoittamaa orjakauppaa. Hän osti mahdollisuuksien mukaan vapaaksi tanskalaisia ja slaavilaisia vankeja ja tarjosi heille mahdollisuutta kouluttautua luostareissa Jumalan palvelukseen. Hän perusti Tanskaan lähetyskoulun, johon tuli toistakymmentä poikaa.

Pyhä Anskar oli kolmetoista vuotta Hampurin arkkipiispana. Hänen saarnansa innoittivat ja rohkaisivat. Hän rakennutti useita kirkkoja ja perusti kirjaston ja sairaaloita sekä järjesti köyhäinapua. Anskar organisoi myös useita lähetysmatkoja Tanskaan, Ruotsiin ja Norjaan. Katedraalinsa yhteyteen Hampurissa hän perusti luostarin, jossa koulutettiin lähetystyöntekijöitä.

Frankkien kuninkaan Ludvig Hurskaan kuoleman (840) jälkeen ajat muuttuivat vaikeammiksi myös Ruotsissa. Birkassa puhkesi levottomuuksia ja tuolloinen piispa Gazbert joutui lähtemään sieltä. Viikingit hyökkäsivät Hampuriin vuonna 845, ja Anskarinkin oli paettava. Kristinuskoa suosinut Tanskan kuningas Horik kuoli vuonna 854, ja lähetystyö joutui vaikeuksiin myös Tanskassa. Anskar siirtyi Bremeniin, ja tapahtumien lopputuloksena Hampurin arkkihiippakunta yhdistettiin Bremenin hiippakuntaan, ja paavi Nikolaus I (858–867) nimitti Anskarin sen johtajaksi.

Anskar kävi elämänsä loppupuolella vielä toisen kerran Birkassa elvyttääkseen kirkon elämän alueella. Ruotsin kuningas Olavi otti hänet ystävällisesti vastaan ja osoittautui halukkaaksi kristillisen lähetystyön tukijaksi. Toisin kuin Keski-Euroopassa, kuninkaan tahto ei kuitenkaan ollut asiassa ratkaiseva vaan oli selvitettävä kansan tahto. Järjestetty kansankokous hyväksyi kirkon lähetystyön jatkamisen alueella.

Pyhä Anskar nukkui pois vuonna 865. Hänet haudattiin Bremeniin. Pyhän Anskarin elämäkerran kirjoitti hänen oppilaansa Rimbert, joka lähetettiin 850-luvulla Bremenistä ruotsalaisten luo.

Pyhää Anskaria kunnioitetaan Tanskan suojelijana, sillä hänen työnsä hedelmät osoittautuivat pysyvimmiksi juuri Tanskassa sekä Pohjois-Saksassa. Seuraavalla vuosisadalla tanskalaiset alkoivat kristillistyä suuremmassa mittakaavassa. Ruotsissa pyhän Anskarin kylvämät kristinuskon siemenet puhkesivat täyteen kukoistukseen vasta 1000-luvulla, jolloin kristinusko levisi uudestaan ruotsalaisten keskuuteen.