Pyhä Akakios Tunnustaja

Pyhä Akakios Tunnustaja¹ eli keisari Deciuksen kaudella (249–251). Hän oli piispa joko Pisidian ja Fryygian rajamailla tai Armenian Melitenessä (nyk. Malatya). Akakios eli hurskaasti ja oli erittäin antelias. Hänen hengellinen laumansa kunnioitti häntä ja ihmiset antoivat hänelle lempinimen Agathangelos, ”hyvä enkeli”. Häntä kutsuttiin myös Ihmeidentekijäksi (Thaumaturgos). Kerrotaan, että hänen piispuutensa aikana yksikään hänen hiippakuntansa alueella elänyt kristitty ei kieltänyt uskoaan vainoissa.

Vuonna 251 konsuli Marcianus saapui kaupunkiin, jossa Akakios oli piispana. Hän pidätytti Akakioksen, ja tämä tuotiin hänen kuulusteltavakseen. Akakios vakuutti Marcianukselle, että kristityt olivat uskollisia keisarille ja kunnioittivat häntä. Marcianus sanoi, että Akakioksen tuli todistaa tämä uhraamalla keisarille kuten Jumalalle. Tästä Akakios kieltäytyi.

Konsuli ja pyhä piispa keskustelivat pitkään. He puhuivat enkelien luonnosta sekä kreikkalaisista ja roomalaisista myyteistä. Lisäksi he filosofoivat yhdessä Jumalan luonteesta. Akakioksen ja konsuli Marcianuksen keskustelun pöytäkirjat ovat säilyneet kokonaisuudessaan. Marcianus aloitti lausumalla:

– Koska teillä on onni asua Rooman lakien alaisuudessa, teidän tulee rakastaa ja kunnioittaa meidän hallitsijoitamme, jotka ovat teidän suojelijoitanne.

– Kaikista alamaisista kukaan ei rakasta keisaria enemmän kuin kristityt. Me rukoilemme taukoamatta hänen puolestaan, että Jumala antaisi hänelle pitkän iän, menestystä, onnistumista ja kaikkea siunausta; että Jumala antaisi hänelle oikeudenmukaisuuden ja viisauden hengen hallita kansaansa; että hänen hallinta-aikansa olisi suotuisa ja menestyksellinen, siunattu ilolla, rauhalla ja runsaudella kaikissa maakunnissa, jotka ovat hänen hallintavallassaan.

– Kaikkea tätä minä suosittelen, mutta jotta keisari voisi olla paremmin vakuuttunut teidän alamaisuudestanne ja uskollisuudestanne, tule nyt ja uhraa hänelle minun kanssani.

– Olen jo kertonut sinulle, että rukoilen suurta ja todellista Jumalaa keisarin puolesta, mutta keisarin ei tulisi vaatia uhria meiltä. Sellainen ei kuulu hänelle eikä kenellekään ihmiselle.

– Kerro meille mitä Jumalaa sinä palvot, että myös me voisimme osoittaa Hänelle uhreja ja kunnianosoituksia.

– Toivon sydämestäni, että sinä tuntisit Hänet.

– Kerro minulle Hänen nimensä.

– Häntä kutsutaan Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaksi.

– Ovatko nämä jumalten nimiä?

– Eivät toki, vaan ihmisten joille todellinen Jumala puhui: Hän on ainoa Jumala ja Häntä yksin tulee palvoa, pelätä ja rakastaa.

– Mikä on tämä Jumala?

– Hän on korkein Adonai (Herra), joka istuu kerubien ja serafien yläpuolella.

– Mikä on serafi?

– Korkeimman Jumalan palvelija, yksi taivaallisten voimien pääherruuksista.

– Mitä harhakuvitelmia nämä ovat? Pistä syrjään tuollaiset näkymättömien olentojen päähänpistot ja palvo sellaisia jumalia, jotka voit nähdä.

– Kerro minulle, keitä ovat ne jumalat joille haluaisit minun uhraavan?

– Apollon, ihmisten pelastaja, joka varjelee meitä kulkutaudeilta ja nälänhädältä. Hän valaisee, varjelee ja hallitsee maailmankaikkeutta.

– Tarkoitatko sitä kurjaa, joka ei voinut varjella omaa elämäänsä? Häntä, joka oli rakastunut nuoreen naiseen (Dafne), juoksi hänen perässään eikä tiennyt, ettei koskaan saisi haltuunsa halujensa kohdetta? Siksi onkin selvää, ettei hän voi ennalta nähdä tulevia asioita, koska hänen omakin kohtalonsa oli häneltä pimennossa. Yhtä selvää on myös se, ettei hän voinut olla mikään jumala, koska luotu olento pystyi petkuttamaan häntä. Kaikki myös tietävät, että hänellä oli alhainen halu kauniiseen poikaan, Hyakinthokseen, ja tolkuttomuuksissaan hän murskasi pään tuolta käskyläiseltään, tuolta rikollisen halunsa kohteelta.² Ja eikö kyseessä olekin se sama jumala, joka ryhtyi Neptunuksen kanssa muurariksi, meni töihin Troijan kuninkaalle ja rakensi kaupunginmuurit? Tämmöiselle jumaluudelleko sinä vaadit minua uhraamaan? Vai Esculapiukselle, jota Jupiterin salama löi? Vai Venukselle, jonka elämä oli häpeällistä? Vai sadalle muulle hirviölle, joille sinä uhraat? Ei, vaikka elämäni olisi siitä kiinni, en antaisi jumalallisia kunnianosoituksia sellaisille, joita en voisi punastelematta jäljitellä ja joita kohtaan en voi tuntea mitään muuta kuin halveksuntaa ja inhoa. Te palvotte sellaisia jumalia, joiden esimerkin mukaan eläviä te rankaisisitte.

– Teillä kristityillä on tapana herjata meidän jumaliamme. Näin ollen minä määrään sinut nyt tulemaan kanssani Jupiterin ja Junon kunniaksi pidettävään juhlaan ja tunnustamaan ja suorittamaan se, mikä on heidän majesteettisuutensa arvon mukaista.

– Kuinka voin uhrata miehelle, jonka haudan tiedetään olevan Kreetalla? Vai miten on? Onko hän noussut takaisin?

– Sinun täytyy joko uhrata tai kuolla.

– Tuo on dalmatialaisten ryöväreiden tapa. Kun he ovat vieneet matkustajan kapealle tielle, he eivät jätä hänelle muuta mahdollisuutta kuin antaa rahansa tai henkensä. Mutta omasta puolestani ilmoitan sinulle, että minä en pelkää mitään mitä voit tehdä minulle. Lait rankaisevat aviorikkojia, varkaita ja murhaajia. Jos olisin syyllinen noihin asioihin, olisin itse ensimmäisenä tuomitsemassa itseni. Mutta jos koko rikokseni on todellisen Jumalan palvominen, ja minut tulee sen vuoksi tappaa, kyseessä ei ole enää laki vaan silkka epäoikeudenmukaisuus.

– Minulla ei ole määräystä tuomita, vaan neuvoa sinua tottelemaan. Jos kieltäydyt, minä tiedän, miten voin pakottaa sinut tottelemaan.

– Minulla on laki, jota tottelen. Se käskee minua olemaan kieltämättä Jumalaani. Jos ajattelet itse olevasi sidottu ottamaan käskyjä ihmiseltä, joka hetken kuluttua jättää tämän maailman ja jonka ruumiista sitten tulee madonruokaa, paljon tiukemmin on minut sidottu tottelemaan kaikkivaltiasta Jumalaa, joka on ääretön ja ikuinen. Hän on julistanut: ”Joka kieltää minut ihmisten edessä, sen minä kiellän minun Isäni edessä.”

– Nyt sinä mainitset sinun lahkosi erheen, josta minä olen pitkään halunnut kuulla. Sanot siis, että Jumalalla on poika?

– Epäilemättä Hänellä on yksi.

– Kuka on tämä Jumalan poika?

– Totuuden ja armon Sana.

– Onko se Hänen nimensä?

– Sinä et kysynyt Hänen nimeään, vaan mikä Hän on.

– Mikä sitten on Hänen nimensä?

– Jeesus Kristus.

Konsuli Marcianus kysyi kenen naisen kanssa Jumalalla oli tämä poika. Akakios vastasi, että Sanan jumalallinen syntyminen on eriluonteinen kuin ihmisen, ja todisti sen pyhän profeetan kielellä viitaten psalminsanoihin.

– Onko Jumala sitten ruumiillinen?

– Hänet tuntee vain Hän itse. Me emme voi kuvata Häntä: Hän on meille näkymätön tässä kuolevaisessa tilassamme.

– Jos Jumalalla ei ole ruumista, kuinka Hänellä voi olla sydän tai mieli?

– Viisaudella ei ole riippuvuutta tai yhteyttä järjestettyyn ruumiiseen. Mitä tekemistä on ruumiilla ymmärryksen kanssa?

Sitten Marcianus painosti Akakiosta uhraamaan niin kuin eräät hereettiset montaniolaiset olivat tehneet. Marcianus kehotti piispaa vaikuttamaan kristittyihin.

– Eivät nämä ihmiset tottele minua, vaan Jumalaa. Kuulkoot he minua, kun neuvon heille mikä on oikein, mutta halveksikoot minua, jos tarjoan heille päinvastaista ja yritän johtaa heidät harhateille.

– Anna minulle kaikkien heidän nimensä.

– Ne ovat kirjoitettu taivaisiin, Jumalan näkymättömiin arkistoihin.

– Missä ovat taikurit, sinun seuralaisesi, ja tämän taitavasti rakennetun erheen opettajat (papisto)?

– Ei kukaan maailmassa kammoksu taikuutta enemmän kuin me kristityt.

– Taikuus on uusi uskonto, jota te esittelette.

– Me tuhoamme ne jumalat, joita te pelkäätte, vaikka olette itse ne luoneet. Me sitä vastoin emme pelkää sitä, minkä olemme tehneet omin käsin, vaan Häntä joka loi meidät, ja joka on kaiken Herra ja koko luomakunnan Hallitsija. Hän rakasti meitä kuin meidän hyvä Isämme ja pelasti meidät kuolemalta ja helvetiltä niin kuin varovainen ja lempeä sielujemme paimen.

– Anna minulle nimet, jotka tarvitsen, niin vältät kidutuksen.

– Minä olen tuomioistuimen edessä. Kysyt minulta minun nimeäni, ja tyytymättömänä haluat tietää vielä toistenkin nimet! Toivotko valloittavasi monia, vaikka minä pystyn yksin saattamaan sinut hämmennyksiin? Jos haluat tietää meidän nimemme, minä olen Akakios. Jos haluat tietää enemmän, minua kutsutaan myös Agathangelokseksi, ja minun kaksi kumppaniani ovat Piso, troijalaisten piispa ja pappi Menander. Tee nyt mitä tahdot.

– Sinä saat olla vankilassa kunnes keisari on tutustunut tähän tapaukseen ja lähettää sinua koskevat ohjeensa.

Vaikka Akakios puhui rohkeasti, Marcianus ei tuominnut häntä kuolemaan. Päinvastoin Marcianus oli niin vaikuttunut Akakioksesta ja hänen keskustelutaidoistaan, että ei halunnut ryhtyä tuomitsemaan tätä itse. Akakios heitettiin kuulustelun päätteeksi vankilaan. Marcianus lähetti oikeudenkäynnin pöytäkirjan keisari Deciukselle. Raportoitu keskustelu Akakioksen ja Marcianuksen välillä ilmeisesti huvitti keisaria, sillä hänen kerrotaan hymyilleen sitä lukiessaan, ja luettuaan kaiken hän antoi yllättäen käskyn päästää Akakios vapaaksi. Keisari jopa salli tämän jatkaa julistustyötään rauhassa. Konsuli Marcianuksen keisari ylensi maaherraksi.

Pyhä Akakios nukkui kuolonuneen pian näiden tapahtumien jälkeen. Hän jäi kirkon suuresti kunnioittamien pyhien joukkoon.