Pappismarttyyri Platon, Tallinnan piispa

Piispa Platon, maallikkonimeltään Paul Kulbusch, syntyi vuonna 1869 Virossa Pärnun läänissä. Hän opiskeli Riian hengellisessä seminaarissa, josta hänet lähetettiin stipendiaattina harjoittamaan jatko-opintoja Pietarin hengelliseen akatemiaan. Pappisvihkimyksen jälkeen hänet nimitettiin vuonna 1894 Pietarin virolaisen seurakunnan kirkkoherraksi. Tuota tehtävää hän hoiti 23 vuoden ajan, Venäjän vallankumoukseen asti. Hän rakennutti seurakunnalle oman kirkon ja seurakuntatalon sekä perusti seurakuntakoulun. Isä Paul toimi itse koulun johtajana ja opettajana ilman erillistä korvausta. Seurakunnan kaksikerroksinen kirkko, jossa jumalanpalvelukset toimitettiin viroksi, vihittiin käyttöön vuonna 1907. Kaikissa seurakunnan rakennushankkeissa isä Paul sai niin aineellista kuin henkistäkin tukea pyhältä Johannes Kronstadtilaiselta (20.12.), joka myös osallistui kirkon vihkimiseen.

Isä Paul oli erittäin sivistynyt. Seurustellessaan ihmisten kanssa hän oli herkkä ja ystävällinen. Avarakatseisuus ja huumorintaju yhdistyivät hänessä aitoon hengelliseen kiinnostukseen ja uskonnolliseen intoon. Isä Paulin aloitteesta Pietariin perustettiin pyhän Isidor Tarttolaisen (8.1.) nimeä kantava veljestö, joka pyrki vahvistamaan virolaisten hengellistä elämää muun muassa julkaisemalla vironkielistä ortodoksista kirjallisuutta.

Isä Paulin monipuolinen toiminta ulottui laajalle oman seurakunnan ja virolaisen veljestön ulkopuolelle. Hän oli arvostettu saarnaaja, jonka opetuspuheita julkaistiin säännöllisesti Pietarin kirkollisissa lehdissä. Hänellä oli useita hallinnollisia tehtäviä Pietarin hiippakunnassa ja hänelle tarjottiin piispanvihkimystä ja paikkaa Venäjän eri hiippakunnissa, mutta hän kieltäytyi niistä kaikista, koska halusi palvella omaa kansaansa.

Vuonna 1917 Tartossa pidetyssä Riian hiippakunnan kokouksessa ehdotettiin perustettavaksi Tallinnan apulaispiispan virka, ja piispaksi toivottiin isä Paul Kulbuschia. Ehdotus sai Venäjän kirkolliskokouksen ja vastavalitun patriarkka Tiihonin (26.9.) hyväksynnän. Patriarkka tunsi isä Paulin henkilökohtaisesti ja sanoi hänestä: ”Ainakaan häntä ei kukaan voi pakottaa luopumaan uskosta tänä pimeänä jumalattomien vallanpitäjien aikana.” Sanat osoittautuivat profeetallisiksi.

Isä Paulin piispallinen palvelutehtävä alkoi kommunistisen vallankumouksen aikana. Ensin hänet vihittiin munkiksi, ja hän sai uuden nimen Platon. Piispaksi vihkiminen toimitettiin Tallinnassa Pyhän Aleksanteri Nevskin katedraalissa 31.12.1917. Heti ensimmäisessä uuden vuoden päivän liturgiassa hän käytti lahjaksi saamaansa Viron kansallisvärein koristeltua valko-sini-mustaa felonia.

Uusi piispa sai heti johtaakseen koko Riian hiippakunnan. Parin kuukauden kuluttua saksalaiset miehittivät Viron. Miehitysjoukkojen asettamista matkustusrajoituksista huolimatta piispa Platon vieraili kesän mittaan useimmissa Viron ja Latvian seurakunnissa. Matkat tehtiin hevosvaunuilla. Platonin toimittamat innoittuneet jumalanpalvelukset ja opetuspuheet valoivat uskoa ja rohkeutta seurakuntalaisten sydämiin. Tarvittaessa hän puolusti horjumatta hiippakuntansa etuja miehitysvallan edessä. Rakkaus omaan kansaan yhdistyi Platonissa syvälliseen ortodoksisuuden tuntemukseen. Piispana hän huolehti yhtäläisellä rakkaudella niin virolaisista, latvialaisista kuin venäläisistäkin. Saksalaisten miehittäjien ja uhkaavan kommunistivallan puristuksessa hän tuki Viron väliaikaista hallitusta, joka toimi tuolloin maan alla. Marraskuussa 1918 Platon sairastui espanjankuumeeseen, mutta otti sairaana ollessaankin vastaan ekumeenisen valtuuskunnan, jota yhdisti yhteinen vihollinen, ateistinen kommunismi.

Joulukuussa 1918 kommunistit valtasivat Tarton. Piispa Platon pidätettiin tammikuun 2. päivänä suoraan kadulta ja teljettiin yhdessä muiden pidätettyjen kanssa vankilaksi muutettuun pankkiin. Pidätettyjen olot olivat ankeat. Erityisen alentavasti ja nöyryyttävästi kohdeltiin Platonia, joka ei ollut vielä kokonaan toipunut sairaudestaan. Kuulusteluissa komissaari vaati häntä lopettamaan evankeliumin julistamisen. Hän vastasi: ”Heti kun vain pääsen vapaaksi, alan taas ylistää Jumalaa kaikkialla.”

Piispa Platonin vankeusaika kesti kaksitoista päivää. Ahdistavista oloista huolimatta hän rohkaisi ja lohdutti toisia vankeja. Piispallisen riipuksensa, panagian, hän kätki paitansa alle, jotta hänet voitaisiin tunnistaa mahdollisen ampumisen ja pahoinpitelyn jälkeen. Vankilapäivinään hän luki kreikankielistä evankeliumia. Tammikuun 14. ja 15. päivän välisenä yönä vuonna 1919 valkoiset virolaiset joukot valloittivat Tarton. Ennen vetäytymistä kommunistit veivät kaksikymmentä vankia, heidän joukossaan piispa Platonin, kellariin ja surmasivat heidät mitä julmimmalla tavalla. Muutamia vankeja oli pahoinpidelty niin ettei heitä voinut enää tunnistaa. Platonin ruumiissa oli seitsemän pistimellä tehtyä ruhjetta ja neljä ampumahaavaa. Yksi luoti oli ammuttu suoraan oikeaan silmään. Takaraivo oli murskattu kiväärin perällä. Häntä oli selvästi kidutettu ennen ampumista.

Piispa Platonin ruumiinsiunaus toimitettiin Tartossa, mutta hänet haudattiin Tallinnaan, Kristuksen kirkastumisen katedraaliin. Sekä ekumeeninen patriarkaatti että Venäjän kirkko kanonisoivat piispa Platonin vuonna 2000.